näyttää 5 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Erään juoksijan tarina.

Kertomus siitä mitä juoksu voi tehdä elämälle 🙂

Nyt olen tullut juoksijana siihen pisteeseen että olen myöntänyt itselleni, etten pärjää enään omin voimin vaan on pyydettävä apua….

Kerrataan vielä miten kaikki aikoinaan alkoi…..

Kerron tarinani kaikille juoksijoille tai sellaisiksi haluaville kaunistelematta, jotta jokainen tietäisi mitä se tarkoittaa kun juoksu vie mukanaan. Ehkä tämän jälkeen mietit uudestaan, ennen kuin otat sen ensimmäisen askeleen kohti pimeää puolta ja täydellisiä juoksuflowhetkiä joita tavoittelet uudestaan ja uudestaan aikaa tai paikkaa katsomatta…..

Eletään alkuvuotta 2010 ja olen hyvässä lihassa oleva 104kg painava, epäterveellisesti syövä, päihteitä runsaasti käyttävä 27 vuotias nuorimies. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, pelkoa ei terveellisemmän elämän aloittamisesta ollut ja tällä vauhdilla maaliviiva voisi tulisi ennenaikaisesti vastaan varmasti jossain vaiheessa. Elämä siis hymyili, viikot käytiin töissä Atrialla, viikonloput ja kaikki lomat meni aika lujaa. Maanantaiaamuisin maistui kissanpaska suussa  viikonlopun rientojen jäljiltä ja olo oli jatkuvasti väsynyt…..

Kuitenkin jossain vaiheessa päähäni alkoi tulla erittäin huolestuttavia mietteitä, pitäisiköhän sitä painaa hieman jarrua, ehkä miettiä vähän mitä suuhunsa laittaa ja että eihän tätä voi jatkaa loputtomiin….

Nämä oudot ajatukset pyörivät jonkin aikaa päässäni, vaikka niitä kovasti yritin viikonloppuisin päihteillä tukahduttaa. Nousivat ne aina uudestaan pintaan, kunnes lopulta oli otetttava puhelin käteen ja soitettava kohtalokas puhelu. Voi kun silloin olisin tiennyt millaisen ketjureaktion se puhelu tulisi käynnistämään….

Puhelimen päässä vastaa Kutomon Fysioterapia ja liikuntakeskus, esittelen itseni ja kerron että haluan kuntosaliohjelman ja vuosikortin. Sovimme ajan jolloin tulisin tutustumaan saliin ja samalla kävisimme läpi millaisesta ohjelmasta olisin kiinnostunut. Oikeastaan ensimmäisen kerran jälkeen olin jo koukussa, en sitä vain itse tiennyt silloin.

Muistan kun luulin hallitsevani askeleet ja uskottelin itselleni ettei tässä juoksussa ole mitään järkeä, tämä 9 minuutin alkulämmittely saa riittää minulle. Mitään akkamaisia juoksutrikoita ei tämän miehen yllä tulla näkemään koskaan, juoksussa ei oo mitään järkeä tyhmien ihmisten touhua jne….

Joitain viikkoja kului ja juokseminen pysyi ihan hallinnassa, tosin sen huomasin että jaksoin juosta jo koko 9 minuuttia, toleranssini oli siis kasvanut. Painokin alkoi pudota, koska olin myös jättänyt herkuttelun pienemmälle. Olokin oli ajoittain jo paljon pirteämpi, viikoloppuisin kuitenkin pidin huolen että, ei kuitenkaan liian hyvään kuntoon pääsisi.

Luulin siis näiden viikonloppujuhlimisten ansiosta hallitsevani juoksua, vaikka samalla olin kuitenkin vajoamassa huomaamattani syvemmälle….  Ja juoksu alkoi ottaa otetta.

En edes enään muista missä vaiheessa havahduin että mähän olen ilmoittautunut juoksupäissäni syksyllä juostavalle Ruissalon puolimaratonille. Valehtelin taas itselleni, mutta se sujui jo helpommin, kyllähän sitä nyt aina puolikkaalle voi treenata ja sen juosta tää on ihan hallussa vielä. Asiat vyöryivät huimaa vauhtia eteenpäin, oloni oli jatkuvasti hyvä, nukuin paremmin, olin pirteä, itseluottamukseni oli kasvanut ja selvät viikonloput olivat jo enemmän sääntö, kuin poikkeus. Sillä olihan sunnuntain pitkä lenkki saatava tai muuten en pääsisi puolikasta läpi. Se oli todella outoa aikaa, kesä meni äkkiä ja syksyä kohti mennessä olin jo aktiivijuoksija ja viimein syyskuun loppu koitti. Ruissalojuoksujen lähtöviivalla seisoi 78 kiloiseksi laihtunut,entinen ylipainoinen, päihteitä käyttävä, tupakoiva ja huonosti syövä, nykyinen pahasti terveelliseen elämään koukussa oleva juoksija.

Ruissalon puolikkaan tulin maaliin ajassa 2h2min, mutta eihän se enään riittänyt. Shortsit vaihtuivat kompressiotrikoisiin ja kaappiin alkoi ilmestyä useita pareja erilaisia kenkiä. En edes enään yrittänyt peitellä että juoksen ja juoksuvarusteetkin olivat kaikkien nähtävillä eteisessä. En siis välittänyt enään muusta kuin tästä uudesta terveellisemmästä elämästä.

Jotkut kaverit kyllä yrittivät kaikkensa että palaisin takaisin entiseen elämääni, soittelivat jopa öisin ja pyysivät baariin mukaan, tarjoisivatkin. Lopulta en enään vastannut puhelimeen, koska en halunnut että mikään tulee minun ja juoksun väliin.

Ja eihän se puolimaraton kauaa riittänyt, tieni oli se perinteinen että aina on saatava lisää mikään ei enään riitä eikä tunnu missään lopulta juoksin maratoneja ja useita ultramatkoja aina 166km saakka. Normaali viikkoannokseni oli reilusti yli 100km  ja siihen vielä punttisalit ym treenit päälle. Kokeilin kaikkea, mitä vaan oli saatavilla hiihdin 24h, pyöräilin 421km vuorokaudessa, uin järven yli ja osallistuin triathloneihin missä vedetään juoksua, uintia ja pyöräilyä sekaisin, vedin maratonin 35 asteen helteessä pispalan portaissa…. Juoksin jopa Suomen päästä päähän kuukaudessa 1390km. Voin myös fyysisesti, sekä henkisesti mainiosti, sekä olen saanut roimasti itseluottamusta ja kouluttautunut uuteen ammattiin. Näin upeita paikkoja ja maisemia sekä tutustuin erittäin hienoihin ihmisiin.

Tätä kirjoittaessani olen nyt ollut lokakuusta saakka kuivilla ultrajuoksusta, jolloin tulin maaliin 131km pituiselta Vaarojen maratonilta tässäkin vedin 26 tuntia putkeen nukkumatta. Kisan jälkeen aloin miettiä että pitäisikö sitä koittaa hieman lyhentää matkoja? Nyt olen pystynyt pitämään treenin maltillisena 3kk, mutta tuntuu että olen hieman eksyksissä näiden lyhyempien matkojen suhteen. Pelottaa että ne treenit ja matkat lähtee taas lapasesta ja se on jälleen menoa….

Kuten silloinkin kun kaikki alkoi sain opastusta aloittamiseen helposti, oikestaan yhdellä puhelin soitolla kuka vaan saa mitä tahansa. 

Joten tartuin nytkin puhelimeen, soitin eräälle kovalle kestävyysurheilijalle ja pätevälle valmentajalle jolta pyysin apua tilanteeseeni.  Yksin en pystyisi pitämään kilometrejä ja treenitunteja maltillisina sekä järkevinä, mutta ammattilaisen avulla uskon, että onnistun ja jonain päivänä olen hallitsen kilometrit ja treenitunnit.

Eli Enduransere:n Timo Sereniuksen kanssa aletaan miettiä treenejä, tavoitteena  juosta tänä vuonna, maraton alle 3h15min sekä osallistua M35 sarjan sm maratoniin.

Ensi vuonna tavoite olisi alittaa 3 tuntia M35 sarjassa sm maratonilla ja osallistua aikuisurheilijoiden MM-kisoihin Tampereellla ja juosta siellä elämäni paras puolimaraton.

En usko että koskaan parannun täysin tästä juoksijan elämästä, mutta koitan elää sen kanssa päivän kerrallaan.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/janne.korpela.7

https://www.instagram.com/korpela_janne/

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!

Viimeksi kirjoitin Vaarojen maratonista ja sen jälkeisestä polvikivusta. Lokakuun jälkeen onkin taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Polvikipu helpotti ihan lepäilemällä ja särkylääkkeillä alle kahdessa viikossa. Mutta ensimmäinen juoksu polvikivun jälkeen oli puolimaraton puistojuoksussa, se meni ihan mukavasti, rennon reipasta vauhtia aikaan 1h43min. Hieman oli kroppa vielä ihmeissään vaaroista.

Noin vuorokausi tämän puolikkaan jälkeen alkoi tuntua vasemmassa jalkapohjassa kipua, ensin hieman lievempää ja lopulta melko voimakastakin. Olin pari päivää rasittamatta jalkaa ja kipu helpotti sillä pystyi tekemään kävelylenkkejä mutta kun seuraavalla viikolla koitin juoksua kipu palasi.

Ajattelin että eipä tässä mikään kiire ole jalan kanssa, kaikki tämän vuoden juoksutavoitteet on jo saavutettu maaliin saakka. Otetaan nyt rennosti ja tehdään punttitreeniä, samalla rullailin putkirullalla jalkapohjia ja tein varovasti varpaille nousuja venyttelin myös normaalia enemmän.

Sain myös Forssan Intersportista testiin Footbalance pohjalliset, jotka muotoiltiin jalkapohjan mukaan. Pohjalliset tuntuivat oikein mukavilta jalassa heti alusta saakka, otin ne käyttöön töissä ja kävelylenkeillä juosta en vielä uskaltanut. Pohjallinen siis tukee jalkaa juuri sopivasti, mutta laittaa myös jalkapohjan itse töihin.

Ja kuin tilauksesta, myös Asicselta tuli testiin Novablast kengät. Novablast on hyvin vaimennettu ja pehmeän tuntuinen jalassa. Ensifiilis olikin että tuntuu että olisin ollut trampoliinin päällä. Mutta yllättävää ,verrattuna muihin vastaavan vaimennuksen omaaviin kenkiin. Novablast on erittäin rullaava ja kevyt kenkä. Itsellä tämä kenkä soveltuu parhaiten pitkiin ja rauhallisiin lenkkeihin, enkä sano ettenkö voisi käyttää myös yli 100km asfalttiultrissa. Myöskin kävelylenkeillä kenkä on ollut erittäin toimiva, ehkä juuri hyvän rullaavuuden ansiosta. Juoksumatolla en jostain syystä saanut hyvää tuntumaa, myöskään kovavauhtisilla lenkeillä, kenkä ei varmastikaan pääse oikeuksiinsa. Mutta suosittelen lämpimästi pitkille ja rauhallisille lenkeille, niin kävelyyn kuin juoksuun ulkona.

Loppuviikosta laitoin pohjalliset uusiin kenkiin ja ilokseni huomasin että 45min hölkkäily vesisateessa tuntui aivan mahtavalta ei minkään näköistä kiputuntemusta jalkapohjassa.

Tästä saikin treenailla pari viikkoa terveenä ja samalla osallistuin perinteiseen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaukseen Hunnarilla. Joka oli tänä vuonna poikkeuksellisesti viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Täällä kiersin n.600m kierroksen 60 kertaa, 6h aikana, vertikaalista nousua/kierros tulee n.35m.

Kolme päivää Hunnarin jälkeen, heräsin aamuyöstä ja sanoin heti vaimollekin että nyt on hieman outo olo ja kurkku tuntuu kipeältä. No siinä menikin sit viime viikko kokonaan angiinassa ja kuumeessa. Oltiin vielä molemmat vaimon kanssa kipeänä, mukavaa hommaa varsinkin kolmen muksun kanssa. Onneks Nelli 9v ja Niilo 7v pystyy jo jonkin verran auttelemaan. Ja iso kiitos isovanhemmille joista oli apua.

Nyt on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä ja tämän viikon olen vielä rasittamatta itseäni isommin, koska vuosi sitten sairastamani sydänlihastulehdus saattaa uusiutua helposti ja tätä riskiä en halua missään nimessä ottaa.

Oon ollut myös hoitovapaalla marraskuun alusta saakka ja olen aina elokuuhun 2021 saakka, tämä on ollut jo nyt aivan mahtavaa aikaa. Rakastan yli kaiken kiireettömiä aamuja, riittää että vanhemmat muksut saa lähtemään kouluun ajoissa. Sit oon nautiskellut Kertun kanssa aamupalaa kaikessa rauhassa. Yleensä perus aamupäivä menee niin, että aamiaisen jälkeen olen pukenut Kertun juoksurattaisiin ja ollan hölkkäilty kaupungille esim. torille pillimehulle, siitä taas jonkin verran juoksua ja leikkipuistoon ja puistosta juosten kotiin. Tässä saa hyvin 1-2h juoksua ihan ohimennen. Sit ollaan syöty ja laitan Kertun päikkäreille, tämän jälkeen alkaakin yleensä jo isommat tulla koulusta niin heille välipalaa ja läksyjen tarkistus. Illasta oon tehnyt usein vielä toisen treenin, esim. Niilon partion tai Nellin ratsastuksen aikana ehtii tehdä hyvän punttitreenin tai vaikka toisen lenkin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!!!

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

juosten blogi

VAAROJEN MARATON 130km (2-3.10 2020)

-Voimakkaasti eletty vuorokausi-

Vaarojen ultramatka eroaa, Suomen muista polku-ultrista siten että startti on illalla ja maastoltaan se on ylivoimaisesti haastavin… kivikkoa, juuria, mutaa ja nousumetrejä ainakin 5000. Jo se tekee kisasta haastavan että suuri osa ajasta mennään pimeässä, mikä ei kaikille sovi.

Kisapaikalle Kolille saavuimme torstai-iltana, lämmitimme saunan ja hengailimme mökillä. Itse pakkasin repun jo valmiiksi perjantai-illan starttia varten. Juomaksi dexalin urheilujuomaa, honestyn geelejä, dexalin geelejä suklaapatukoita ja taffelin trail mix pähkinärusinasekoitus. Mukaan otin myös magnesiumia, suolatabletteja, glukoositabletteja, buranaa ja kofeiinipillereitä. Sekä pakolliset varusteet, vedenpitävä takki, ensiside, avaruuslakana ja puhelin vesitiiviisti pakattuna.

Perjantaina haettiin numerolaput ja muu kisamateriaali heti kun kisatoimisto aukesi klo 15, paikalla oli jo mukavasti väkeä. Lappujen haku oli tällä kertaa ulkona ja jonotus sujui hyvin turvälit huomioiden. Tämä jälkeen takaisin mökille, pieni hetki lepoa äänikirjan parissa ja varusteet ylle.

Lähtöpaikalle suuntasimme hieman ennen viittä, startti olisi klo 18. Mutta halusimme olla ajoissa paikalla jos esim. parkkipaikalta kisa-alueelle menevään bussiin joutuisi jonottamaan ja saisi rauhassa laittaa puolivälin huollon oman huoltolaatikon valmiiksi. Kaikki sujui kuitenkin nopeasti ja olimme hyvissä ajoin jo valmiina. Itselläni jo maanantaina alkanut voimakas tunne maaliin selviämisestä vaan voimistui mitä lähempänä starttia olimme.

Klo 18 startti sitten tuli ja viimein se oli alkanut revanssini kisasta jonka olen vuosina 2016 ja 2017 keskeyttänyt. Tällä kertaa olin päättänyt selviytyä voittajana, vaikka mikä olisi….

Koli-Rykiniemi 19km: Ensimmäinen tunti saatiin juosta ilman otsalamppua, mutta melko pian klo 19 jälkeen sytytin valot päälle sillä näillä teknisillä ja kivikkoisilla poluilla täytyy olla tarkkana. Lähdön oti melko rauhassa, mutta kun tuntui että juoksu on helppoa niin kiristin hieman tahtia ja ohitinkin aika monta juoksijaa ennen Rykiniemeä. Siellä on ensimmäinen huoltopiste heti kahluuosuuden jälkeen. Huoltopiste tässä kisassa tarkoittaa, että saat lisää vettä pulloihin sillä kaikki muu energia pitää kantaa itse.

Rykiniemi-Kiviniemi 39km: Rykiniemestä matka jatkui kohti haastavuudestaan kuuluisaa eteläpään lenkkiä, päätin että otan eteläpään osuuden todella varovasti etten väsytä tai riko itseäni heti alussa. Eteläpään lenkki kuitenkin tuntui menevän melko sujuvasti ja hyvällä askeleella. Meitä oli pieni porukka siinä minkä kärjessä menin, mutta hetken päästä olin tehnyt eroa muihin jonkin verran ja etenin yksin. Ekalla kierroksella ei eteläpäästä jäänyt oikeastaa muuta mieleen kuin polun vieressä oleva iso kasa karhun ulostetta. Mietiskelin itsekseni että nyt on sen verran paljon kaheleita liikkeellä, että kai ne pedotkin tajuaa pysytellä omissa oloissaan. Kiviniemeen saavuin hyvävoimaisena, täytin pullot ja jatkoin matkaa tietä pitkin juosten.

Kiviniemi-Peiponpelto 54km: Vähän matkaa hölkkäiltyäni ihmettelin kun vatsaani alkoi vääntää ja sinne kertyi myös ilmaa. Kun tämä rauhoittui niin alkoi tulla imeytymisongelmia ja vatsa oli sekaisin. Rauhoitin vauhtia ja Ryläyksen loppupäässä oli pakko oksennella vatsa tyhjäksi. Tästä kävelin huoltoa kohti otin suolaa, söin pähkinöitä varovasti ja join pieniä määriä urheilujuomaa. Peiponpellon huollossa menin suoraan bajamajaan, jossa vatsa tyhjeni kunnolla toisesta päästä. Huollossa otin pullot täyteen jälleen ja jatkoin matkaa kohti puoliväliä.

Peiponpelto-Koli 65km: Melko nopeasti peiponpellosta lähdettyäni huomasin ilokseni, että vatsaongelmat rauhoittuivat ja energiat alkoivat taas upota. Kolia lähestyessäni huomasin kuitenkin että oikean jalan polvessa alkoi tuntua kipua aina ylöspäin kiivetessäni. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa menoa, vaan jatkoin kohti huoltoa ja ajattelin että eiköös se siitä rauhoitu kun istahdan hetkeksi Kolin puolivälin huollossa, syön ja juon hyvin. Kolille saavuin ajassa 11h25min. Söin riistakeittoa, join kokista, vaihdoin kuivat sukat ja vaimennetummat kengät jalkaan koska kipeytynyt polvi vaivasi edelleen. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä että tässäkö tää nyt oli, tai että jätän kesken. Ainoa ajatus oli laskea että ehdinkö aikarajojen sisällä maaliin jos joudun kävelemään.

Kierros 2

Kolilla pidin n.30min huoltotauon ja palasin ulos, siellä oli vielä pimeää joten valot jälleen päälle ja kohti toista kierrosta. Huomasin että muuten pystyin juoksemaan, mutta ylämäessä polvi tuntui kivuliaalta. Otin nousut todella varovasti, mutta juoksin aina vaan pystyin kun polvi sen tasaisella ja alamäessä vielä salli. Lampun sain sammuttaa noin tunnin jälkeen, tämä hetki kun yön pimeys haihtuu ja aurinko nousee on aina yhtä mahtava ja voimaannuttava. Pelkkä ajatus tästä hetkestä auttaa jaksamaan ylitse pitkän ja pimeän yön.

Rykiniemeä lähestyessäni kipua alkoi tuntua aina kun alusta oli muuta kuin tasaista ja täällähän ei tasaista juuri ole. Laskeskelin että vaikka kävelisin loppumatkan, niin ehtisin kyllä maaliin aikarajan sisällä. Kahluuosuudella vilvoittelin kipeää polvea mutta, se auttoi vain hetkellisesti. Otin myös buranaa, mutta sen vaikutus ei tuntunut kestävän kovinkaan kauaa, sillä polveen kohdistui kokoajan lisää rasitusta.

Rykiniemestä kohti eteläpäätä olin jo varma että loppumatka mennään kävellen, jalka ei kestänyt enään juoksua ja kävelykin tuntui hieman. Aikaa kyllä oli reilusti joten en stressanut maaliinpääsystä sen enempää, sinne oli päättänyt mennä vaikka sit vaan yhdellä jalalla. Välillä koitin ottaa juoksuosuuksia, mutta en nähnyt niissä enään järkeä halusin varmistaa vain maaliintulon. Mikäs siinä retkeillessä, kaunis aurinkoinen päivä, sekä paljon muita juoksijoita radalla. Sillä aamusta oli startannut myös muuta sarjat, juttelinkin monen kanssa ja sain todella paljon kannustusta ja tsemppausta loppumatkalle.

Eteläpäästä saavuin jälleen Kiviniemeen, jossa kävin vessassa täytin pullot ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Ryläyksen teknisillä osuuksilla polvikipu yltyi jälleen mutta yritin vain sulkea kivun pois mielestäni, mm.laulelin itsekseni… ”pitkä on matka ja kivinen tie…”

Ryläyksenkin selvitin hitaasti mutta varmasti ja Peiponpellon huollossa täytin pullot ja kaivoin lampun repusta valmiiksi sillä ilta alkaisi kohta hämärtyä. Matkaa maaliin olisi enään 11km ja aikaa olisi vielä 6 tuntia, joten nyt vaan liikkeelle ja askel kerrallaan kohti Kolia. Tuntui että pimeys tuli nopeasti ja laitoin valot päälle, kilometri toisensa jälkeen nilkutin kohti maalia ja tuntui ettei tämä 11km lopu koskaan. Kunnes lopulta laskeuduin tielle, josta olisi loppunousuun matkaa 800m.

Siinä vaiheessa kun oli tiellä laitoin jopa vielä hölkäksi ja samalla aloin kelata kulunutta vuorokautta kaikkinen kipuineen ja ongelmineen. Silmäkulmat kostuivat kun käännyin loppunousuun ja lähdin kipeämään viimeistä 2km osuutta, mikään ei enään voisi estää sitä tosiasiaa että vihdoin olisin vaarojen maraton 130km finisher.

Maalin valojen näkyessä laitoin juoksuksi ja maaliviivan ylitin ajassa 26h27min. Samalla hetkellä otin repun pois selästä ja pudotin maahan, apina oli nyt karistettu selästä vihdoin kolmannella kerralla.

Maalissa minut ohjattiin sisälle, jossa vaihdoin kuivaa ylle laitoin toppatakin päälle ja lähdin maalissa vastassa olleiden kavereiden kanssa mökille. Jossa istuin kuumassa suihkussa puoli tuntia, söin 2 pitsaa, makkaran, vähän sipsejä ja nukahdin.

Tapahtuma oli hienosti järjestetty korona huomioiden ja kilpailijoista pidettiin todella hyvää huolta koko kisan ajan. Maaliin tullessa tultiin heti kysymään vointia, ohjattiin sisälle lämpöiseen, varmistettiin että kaikki on hyvin ja annettiin peitto hartioille.

Tällä hetkellä polvi on vieläkin kipeä, mutta se saa nyt parantua rauhassa. Ja palataan treenien pariin taas kun on sen aika. Nyt pidän hetken ansaittua lepoa.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!!!

Lomat on pidetty ja arkeen on palattu, joten treenaaminenkin on muuttunut taas aamupainoitteisiksi niin kuin ennen lomiakin oli.

Näin ruuhkavuosina oma-aika tuppaa olemaan melko harvinaista. Varsinkin kun vaimo tekee vuorotyötä ja on kolme lasta. Usein kello soi aamulla viiden maissa ja ennen kuutta olen jo treenaamassa.

Tällä tavalla saan vaikka joka aamu 3 tuntia aikaa itseni kanssa, omista harrastuksista ja urheilusta nauttien. Oma valinta käyttääkö ne aamun aikaiset tunnit nukkumiseen vai johonkin muuhun mistä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Vaimoni tykkää aamuisin mielummin nukkua, joten aamut ovat mun aikaani.

Aamuisin myös ajatukset on paljon selkeämpiä. Pelkästään tällä viikolla olen tehnyt huikeita suunnitelmia, koskien tulevia urheiluhaasteita. Ajatellen tulevaa syksyä ja ensi kesää mutta näistä myöhemmin.

Viime torstaina varmistui myös yksi asia joka muuttaa meidän perheen arkea loppuvuodesta. Vaimoni Jassu palaa työelämään ja itse jään hoitovapaalle elokuun puoliväliin 2021 saakka. Eli olen reilu 10kk kotona lasten kanssa, tai Nelli ja Niilo on päivät tietysti koulussa.

Niilokin aloitti ykkösluokan, kovasti poika on tykännyt koulusta. Saanut jo uusia kavereitakin, myös tyttöjen kanssa kuulemma ihan kiva leikkiä. Mainitsi myös että kaikenlaisiin ihastumisjuttuihin on mielestänsä liian nuori.

Nelliä ihmetytti vaan se, että nyt kolmannelle luokalle tullut uusi opettaja on nuori vasta valmistunut. Opet ei voi olla nuoria kuulemma.

Viikonloppu olikin yhtä juhlaa, kun ensin launataina juhlistettiin kaverin nelikymppisiä toiminnan täyteisellä päivällä ja illalla saunottiin mökillä. Itse menin autolla ja ajoin myös yöllä kotiin, joten itse olin täysin alkoholittomalla linjalla. Todella hauskaa oli silti, laskin tässä just että oon ollut kohta 600 päivää, etten ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina sit juhlittiinkin meidän pikku prinsessaa, eli kertun 2v juhlat. Vuokrattiin tätä varten Vikspirtti, joka on tilava ja myös ulkona pystyy olemaan varsinkin kun viikonloppuna kesäiset ilmat suosi vielä.

Tuli osallistuttua yhteen juoksukisaankin, 1.8 oli PNM trail Nousiaisissa. Siellä juoksin 38km Kurjenrahkan kansallispuiston poluilla. Maasto oli vaihtelevaa, välillä haastavaa kivikkoa ja juurakkoa mutta mukaan mahtui myös hiekkatieosuuksia.

Kisaan lähdin tekemään, hyvää vauhdikasta lenkkiä tavoitteena alittaa 4 tuntia ja tehdä ehjä juoksu. Päivä oli aamusta saakka lämmin +28 joten nestettä tulisi kulumaan. Kisapaikalla huomasin että olin unohtanut juoksulippikseni kotiin. Mutta Voccen musta lippalakki turkoosilla tekstillä lähti kisassa päähän. Toimi ihan hyvin kunhan vaan muisti kastella kunnolla joka huoltopisteellä.

Kisaan tuli otettua melko vauhdikas startti ja eka kilometri meni lähelle viittä minuuttia vaikka siinä oli yhdet kuntoportaat ja isompi mäki. Hiljensin tietoisesti vauhtia, sillä paahtava aurinko ja liian kova vauhti ei kantaisi kovinkaan pitkälle. Noin 31 kilometriä kulki tasaisesti ihan hyvää vauhtia. Huoltopisteillä join vettä ja tankkasin pulloihin urheilujuomaa. Juoksuliivin taskussa oli honestyn energiageelejä, niitä söin 30min välein. Nämä geelit sopivat itselleni kuumalla ilmalla, tuntuvat imeytyvän hyvin.

Viimeisellä 7 kilometrillä alkoi vasemman puolen lonkka kiristellä ja tuntui välillä melko ikävältä. Hiljensin hieman vauhtia ja kuulostelin miltä tuntuu, eikä tuntunut oikein kivalta. Joten otin 3 kertaa minuutin kävelypätkän hölkkäilyn välissä. Juoksuvauhtikin rauhoittui loppukilometreille. En halunnut että jalkaa kipeytyy enemmän tai siten että siitä tulee pidempi riesa. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3h51min joten tavoite neljän tunnin alituksesta täyttyi.

Tämä lonkan jumittuminen oli täysin omaa vikaa, sillä olin ennen tätä laiminlyönyt lihashuoltoa ja venyttelyä aika lahjakkaasti. Joten syyllinen tähän taitaa löytyä katsomalla peiliin.

Seuraava kisa onkin sit vasta lokakuun alussa vaarojen maraton, Himoksen reissun ja 52km polkujuoksun siirsin ensi vuoteen kun tuli tärkeämpi meno samalle päivälle. Saapahan ainakin treenailla kunnolla, ennen vaaroja. Varasin myös ajan jäsenkorjaajalle ennen Kolin kisaa, saa tutkia jalat miten paljon jumeja löytyy ja vääntää paikalleen. Olen kuullut tästä Jokioisten miehestä pelkkää hyvää.

Nyt olisi tarkoitus seuraavan kuukauden aikana juoksutunteja riittävästi, että jalat kestää lokakuussa 130 kilometriä haastavaa maastoa.

Janne Korpela

https://www.instagram.com/korpela_janne/?hl=fi

https://www.facebook.com/janne.korpela.7
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Mooooroooo!!!

Päivitellään tännekkin taas kuulumisia, hieman on jäänyt rästiin tässä loman aikana. Viimeksi kun kirjoitin niin olin valmistautumassa Nuuksio backyard ultraan, jossa olin kesäkuun lopussa.

Nuuksion kisaviikonloppuna oli erittäin kova helle ja se tulisi tekemään kisasta todella vaativan. Kisassa siis kierrettiin 6.7km lenkki tasatunnein. Ja se kuka on viimeisenä mukana voittaa.

Kisa starttasi perjantai-iltana klo 18 jolloin kierrettiin 2 kierrosta päiväreitillä, joka meni metsässä polkuja pitkin. Klo 20 siirryttiin yöretille,joka kulki kuntorataa ja maantien reunaa edestakaisen reitin. Itselläni meni ensimmäiset 12 kierrosta melko hyvin, ilman mitään ongelmia. Kengät vaihdoin jossain vaiheessa, Hokan cliftonit tuntui hyvältä asfaltilla jossa vauhti oli rauhallinen. Nämä ovat erittäin hyvin vaimennetut kengät jotka sopii hyvin rauhalliseen asfalttijuoksuun (kyseisellä tossulla juoksin Nuorgamista-Helsinkiin 2017). Alunperin piti juosta yöosuudet Puman speed 600 2:lla, mutta epähuomiossa ne jäi kotiin.

Päiväreitille palattuamme, yön yli juostuamme olo oli melko pirteä. Yleensä yöllä joskus pimeimpinä tunteina tulee sellainen fiilis että nyt pitäis olla nukkumassa. Mutta kun aurinko nousee ja uusi päivä alkaa sarastaa niin se piristää aina ihmeellisesti. Päiväreitilläkin meni muuta kierros ihan hyvin, lämpötila alkoi nousta taas melko kuumaksi.

Kierroksella 13 tuli ihmeellinen heikotuksen tunne, olin kyllä syönyt ja juonut mielestäni riittävästi mutta silti tuntui että energiat loppuvat. Join pullon tyhjäksi ja otin geelin. Huollossa olin 51min kohdalla, joten 9minuuttia aikaa tankata ja levätä. Join kokista sekä urheilujuomaa ja söin suklaata sekä energiageelin. Tämä hieman piristikin, mutta puolessa välissä seuraavaa kierrosta meno loppui, vatsassa hölskyi ja tuntui että mikään ei imeytynyt. Hetken päästä tuli todella huono olo ja aloin oksentaa. Muutaman kerran oksennettuani join loput urheilujuomat mitä pullossa oli, jatkoin matkaa ja juomat tuli hetken päästä ylös. Huoltoalueelle selvisin 56min ja joitain sekunteja päälle, ajattelin että tankkaan nopeasti energiaa ja nestettä, sillä tyhjällä kroppalla tuossa helteessä ei pitkälle mennä.

Mikään ei kuitenkaan pysynyt sisällä ja kun lähtökello soi nojailin polviini huoltoalueen reunalla ja oksensin. Tämä tarkoitti sitä että peli oli selvä, kroppa ei ottanut mitään vastaan sillä hetkellä ja olo oli melko heikko. Kävin ilmoittamassa järjestäjälle että tämä oli tässä sekä pääsin ”en sit jaksanutkaan” kuvaan.

Hetken aikaa kesti toipua huoltopisteellä ja yrittää juoda sekä syödä ihan pieniä annoksia kerralla, sillä kroppa oli melko kuiva ja tyhjä joten oli pakko yrittää saada edes hieman nestettä ja energiaa koneeseen.

Tämä on raaka kisa normaaliin ultrajuoksuun verrattuna. Esim. jos 100km kisassa tulee vastaavanlaisia ongelmia, voit oksentaa vatsan tyhjäksi vaikka levätä hetken ja tankkailla uudestaan sen jälkeen ja kävellä jonkin matkaa odottaen että tilanne rauhoittuu. Tämä kelloa vastaan taistelu ei anna anteeksi, tällaisia hetkiä.
Kierroksia kertyi itselleni 14 ja matkaa 94km. Yhteen kierrokseen meni aikaa suurinpiirtein 47-51min (viimeinen kierros hitaammin), tämä tuntui ihan sopivalta vauhdilta, koska ylämäet kävelin. Kisan aikana join kokista, vettä ja urheilujuomaa sekä yhden red bullin joskus aamuyöstä. Söin energiageelejä, karkkia, sipsejä sekä pitsaa. Tuula piti huoltopisteellämme huolen siitä että kaikkea oli tarjolla. Kiitos tästä.

Tämä oli itselleni kolmas pitkä kisa 5 viikon sisällä (härkätie 108km, pispalan porrasmaraton 12h23min ja nyt siis NBU 94km) kaikki nämä juostiin kovassa helteessä. Tämä rankka kisaputki vaikutti varmasti siihen että kroppa ei ollut täydessä iskussa.

Itse tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja katsotaan jos aikataulut sopii, niin olen myös ensi vuonna mukana. Kiitos Mikael ja Sari.
Mikä parasta oli mukava nähdä koronakevään jälkeen paljon tuttuja ihmisiä joihin olen saanut tutustua juoksun yhteydessä.

Nuuksion jälkeen tein tietoisen päätöksen että nyt otetaan jonkin aikaa kevyesti ja sekä annetaan kropalle aikaa palautua, sillä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa. Ja syksyn päätavoite Vaarojen ultra 130km on vasta lokakuun alussa, tämä on siis kisa jota en ole aiemmin päässyt maaliin ja nyt sen aion tulla läpi!

Viime viikko oltiin koko perhe Virtaalla vuokraamallamme mökillä. Siellä tuli juostua muutama lenkki, mutta muuten tuli otettua rennosti. En ole aimmin näillä seuduilla ollutkaan lenkkeilemässä, mutta siellä on siis aivan huikeat lenkkimaastot ja reitit tehtynä. Tänne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin. Kuitenkin vain alle tunnin ajomatkan päässä.

Nyt tällä viikolla olisi tarkoitus taas palata ihan perusasioiden äärelle treenien suhteen. Viime viikolla juostut kolme lenkkiä 13-18km tuntuivat todella kevyiltä joten keventely on varmasti tehnyt tehtävänsä ja kuntokin on ihan hyvä. Eli tästä on taas hyvät lähtökohdat lähteä rakentamaan kisakuntoa. Mitä nyt syötyä on tullut ehkö vähän liian hyvin grillauspainotteisesti, mutta eiköös se kisapainokin sieltä taas löydy kun tulee treenitunteja lisää.

Janne Korpela