näyttää 4 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Erään juoksijan tarina.

Kertomus siitä mitä juoksu voi tehdä elämälle 🙂

Nyt olen tullut juoksijana siihen pisteeseen että olen myöntänyt itselleni, etten pärjää enään omin voimin vaan on pyydettävä apua….

Kerrataan vielä miten kaikki aikoinaan alkoi…..

Kerron tarinani kaikille juoksijoille tai sellaisiksi haluaville kaunistelematta, jotta jokainen tietäisi mitä se tarkoittaa kun juoksu vie mukanaan. Ehkä tämän jälkeen mietit uudestaan, ennen kuin otat sen ensimmäisen askeleen kohti pimeää puolta ja täydellisiä juoksuflowhetkiä joita tavoittelet uudestaan ja uudestaan aikaa tai paikkaa katsomatta…..

Eletään alkuvuotta 2010 ja olen hyvässä lihassa oleva 104kg painava, epäterveellisesti syövä, päihteitä runsaasti käyttävä 27 vuotias nuorimies. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, pelkoa ei terveellisemmän elämän aloittamisesta ollut ja tällä vauhdilla maaliviiva voisi tulisi ennenaikaisesti vastaan varmasti jossain vaiheessa. Elämä siis hymyili, viikot käytiin töissä Atrialla, viikonloput ja kaikki lomat meni aika lujaa. Maanantaiaamuisin maistui kissanpaska suussa  viikonlopun rientojen jäljiltä ja olo oli jatkuvasti väsynyt…..

Kuitenkin jossain vaiheessa päähäni alkoi tulla erittäin huolestuttavia mietteitä, pitäisiköhän sitä painaa hieman jarrua, ehkä miettiä vähän mitä suuhunsa laittaa ja että eihän tätä voi jatkaa loputtomiin….

Nämä oudot ajatukset pyörivät jonkin aikaa päässäni, vaikka niitä kovasti yritin viikonloppuisin päihteillä tukahduttaa. Nousivat ne aina uudestaan pintaan, kunnes lopulta oli otetttava puhelin käteen ja soitettava kohtalokas puhelu. Voi kun silloin olisin tiennyt millaisen ketjureaktion se puhelu tulisi käynnistämään….

Puhelimen päässä vastaa Kutomon Fysioterapia ja liikuntakeskus, esittelen itseni ja kerron että haluan kuntosaliohjelman ja vuosikortin. Sovimme ajan jolloin tulisin tutustumaan saliin ja samalla kävisimme läpi millaisesta ohjelmasta olisin kiinnostunut. Oikeastaan ensimmäisen kerran jälkeen olin jo koukussa, en sitä vain itse tiennyt silloin.

Muistan kun luulin hallitsevani askeleet ja uskottelin itselleni ettei tässä juoksussa ole mitään järkeä, tämä 9 minuutin alkulämmittely saa riittää minulle. Mitään akkamaisia juoksutrikoita ei tämän miehen yllä tulla näkemään koskaan, juoksussa ei oo mitään järkeä tyhmien ihmisten touhua jne….

Joitain viikkoja kului ja juokseminen pysyi ihan hallinnassa, tosin sen huomasin että jaksoin juosta jo koko 9 minuuttia, toleranssini oli siis kasvanut. Painokin alkoi pudota, koska olin myös jättänyt herkuttelun pienemmälle. Olokin oli ajoittain jo paljon pirteämpi, viikoloppuisin kuitenkin pidin huolen että, ei kuitenkaan liian hyvään kuntoon pääsisi.

Luulin siis näiden viikonloppujuhlimisten ansiosta hallitsevani juoksua, vaikka samalla olin kuitenkin vajoamassa huomaamattani syvemmälle….  Ja juoksu alkoi ottaa otetta.

En edes enään muista missä vaiheessa havahduin että mähän olen ilmoittautunut juoksupäissäni syksyllä juostavalle Ruissalon puolimaratonille. Valehtelin taas itselleni, mutta se sujui jo helpommin, kyllähän sitä nyt aina puolikkaalle voi treenata ja sen juosta tää on ihan hallussa vielä. Asiat vyöryivät huimaa vauhtia eteenpäin, oloni oli jatkuvasti hyvä, nukuin paremmin, olin pirteä, itseluottamukseni oli kasvanut ja selvät viikonloput olivat jo enemmän sääntö, kuin poikkeus. Sillä olihan sunnuntain pitkä lenkki saatava tai muuten en pääsisi puolikasta läpi. Se oli todella outoa aikaa, kesä meni äkkiä ja syksyä kohti mennessä olin jo aktiivijuoksija ja viimein syyskuun loppu koitti. Ruissalojuoksujen lähtöviivalla seisoi 78 kiloiseksi laihtunut,entinen ylipainoinen, päihteitä käyttävä, tupakoiva ja huonosti syövä, nykyinen pahasti terveelliseen elämään koukussa oleva juoksija.

Ruissalon puolikkaan tulin maaliin ajassa 2h2min, mutta eihän se enään riittänyt. Shortsit vaihtuivat kompressiotrikoisiin ja kaappiin alkoi ilmestyä useita pareja erilaisia kenkiä. En edes enään yrittänyt peitellä että juoksen ja juoksuvarusteetkin olivat kaikkien nähtävillä eteisessä. En siis välittänyt enään muusta kuin tästä uudesta terveellisemmästä elämästä.

Jotkut kaverit kyllä yrittivät kaikkensa että palaisin takaisin entiseen elämääni, soittelivat jopa öisin ja pyysivät baariin mukaan, tarjoisivatkin. Lopulta en enään vastannut puhelimeen, koska en halunnut että mikään tulee minun ja juoksun väliin.

Ja eihän se puolimaraton kauaa riittänyt, tieni oli se perinteinen että aina on saatava lisää mikään ei enään riitä eikä tunnu missään lopulta juoksin maratoneja ja useita ultramatkoja aina 166km saakka. Normaali viikkoannokseni oli reilusti yli 100km  ja siihen vielä punttisalit ym treenit päälle. Kokeilin kaikkea, mitä vaan oli saatavilla hiihdin 24h, pyöräilin 421km vuorokaudessa, uin järven yli ja osallistuin triathloneihin missä vedetään juoksua, uintia ja pyöräilyä sekaisin, vedin maratonin 35 asteen helteessä pispalan portaissa…. Juoksin jopa Suomen päästä päähän kuukaudessa 1390km. Voin myös fyysisesti, sekä henkisesti mainiosti, sekä olen saanut roimasti itseluottamusta ja kouluttautunut uuteen ammattiin. Näin upeita paikkoja ja maisemia sekä tutustuin erittäin hienoihin ihmisiin.

Tätä kirjoittaessani olen nyt ollut lokakuusta saakka kuivilla ultrajuoksusta, jolloin tulin maaliin 131km pituiselta Vaarojen maratonilta tässäkin vedin 26 tuntia putkeen nukkumatta. Kisan jälkeen aloin miettiä että pitäisikö sitä koittaa hieman lyhentää matkoja? Nyt olen pystynyt pitämään treenin maltillisena 3kk, mutta tuntuu että olen hieman eksyksissä näiden lyhyempien matkojen suhteen. Pelottaa että ne treenit ja matkat lähtee taas lapasesta ja se on jälleen menoa….

Kuten silloinkin kun kaikki alkoi sain opastusta aloittamiseen helposti, oikestaan yhdellä puhelin soitolla kuka vaan saa mitä tahansa. 

Joten tartuin nytkin puhelimeen, soitin eräälle kovalle kestävyysurheilijalle ja pätevälle valmentajalle jolta pyysin apua tilanteeseeni.  Yksin en pystyisi pitämään kilometrejä ja treenitunteja maltillisina sekä järkevinä, mutta ammattilaisen avulla uskon, että onnistun ja jonain päivänä olen hallitsen kilometrit ja treenitunnit.

Eli Enduransere:n Timo Sereniuksen kanssa aletaan miettiä treenejä, tavoitteena  juosta tänä vuonna, maraton alle 3h15min sekä osallistua M35 sarjan sm maratoniin.

Ensi vuonna tavoite olisi alittaa 3 tuntia M35 sarjassa sm maratonilla ja osallistua aikuisurheilijoiden MM-kisoihin Tampereellla ja juosta siellä elämäni paras puolimaraton.

En usko että koskaan parannun täysin tästä juoksijan elämästä, mutta koitan elää sen kanssa päivän kerrallaan.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/janne.korpela.7

https://www.instagram.com/korpela_janne/

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!!!

Lomat on pidetty ja arkeen on palattu, joten treenaaminenkin on muuttunut taas aamupainoitteisiksi niin kuin ennen lomiakin oli.

Näin ruuhkavuosina oma-aika tuppaa olemaan melko harvinaista. Varsinkin kun vaimo tekee vuorotyötä ja on kolme lasta. Usein kello soi aamulla viiden maissa ja ennen kuutta olen jo treenaamassa.

Tällä tavalla saan vaikka joka aamu 3 tuntia aikaa itseni kanssa, omista harrastuksista ja urheilusta nauttien. Oma valinta käyttääkö ne aamun aikaiset tunnit nukkumiseen vai johonkin muuhun mistä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Vaimoni tykkää aamuisin mielummin nukkua, joten aamut ovat mun aikaani.

Aamuisin myös ajatukset on paljon selkeämpiä. Pelkästään tällä viikolla olen tehnyt huikeita suunnitelmia, koskien tulevia urheiluhaasteita. Ajatellen tulevaa syksyä ja ensi kesää mutta näistä myöhemmin.

Viime torstaina varmistui myös yksi asia joka muuttaa meidän perheen arkea loppuvuodesta. Vaimoni Jassu palaa työelämään ja itse jään hoitovapaalle elokuun puoliväliin 2021 saakka. Eli olen reilu 10kk kotona lasten kanssa, tai Nelli ja Niilo on päivät tietysti koulussa.

Niilokin aloitti ykkösluokan, kovasti poika on tykännyt koulusta. Saanut jo uusia kavereitakin, myös tyttöjen kanssa kuulemma ihan kiva leikkiä. Mainitsi myös että kaikenlaisiin ihastumisjuttuihin on mielestänsä liian nuori.

Nelliä ihmetytti vaan se, että nyt kolmannelle luokalle tullut uusi opettaja on nuori vasta valmistunut. Opet ei voi olla nuoria kuulemma.

Viikonloppu olikin yhtä juhlaa, kun ensin launataina juhlistettiin kaverin nelikymppisiä toiminnan täyteisellä päivällä ja illalla saunottiin mökillä. Itse menin autolla ja ajoin myös yöllä kotiin, joten itse olin täysin alkoholittomalla linjalla. Todella hauskaa oli silti, laskin tässä just että oon ollut kohta 600 päivää, etten ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina sit juhlittiinkin meidän pikku prinsessaa, eli kertun 2v juhlat. Vuokrattiin tätä varten Vikspirtti, joka on tilava ja myös ulkona pystyy olemaan varsinkin kun viikonloppuna kesäiset ilmat suosi vielä.

Tuli osallistuttua yhteen juoksukisaankin, 1.8 oli PNM trail Nousiaisissa. Siellä juoksin 38km Kurjenrahkan kansallispuiston poluilla. Maasto oli vaihtelevaa, välillä haastavaa kivikkoa ja juurakkoa mutta mukaan mahtui myös hiekkatieosuuksia.

Kisaan lähdin tekemään, hyvää vauhdikasta lenkkiä tavoitteena alittaa 4 tuntia ja tehdä ehjä juoksu. Päivä oli aamusta saakka lämmin +28 joten nestettä tulisi kulumaan. Kisapaikalla huomasin että olin unohtanut juoksulippikseni kotiin. Mutta Voccen musta lippalakki turkoosilla tekstillä lähti kisassa päähän. Toimi ihan hyvin kunhan vaan muisti kastella kunnolla joka huoltopisteellä.

Kisaan tuli otettua melko vauhdikas startti ja eka kilometri meni lähelle viittä minuuttia vaikka siinä oli yhdet kuntoportaat ja isompi mäki. Hiljensin tietoisesti vauhtia, sillä paahtava aurinko ja liian kova vauhti ei kantaisi kovinkaan pitkälle. Noin 31 kilometriä kulki tasaisesti ihan hyvää vauhtia. Huoltopisteillä join vettä ja tankkasin pulloihin urheilujuomaa. Juoksuliivin taskussa oli honestyn energiageelejä, niitä söin 30min välein. Nämä geelit sopivat itselleni kuumalla ilmalla, tuntuvat imeytyvän hyvin.

Viimeisellä 7 kilometrillä alkoi vasemman puolen lonkka kiristellä ja tuntui välillä melko ikävältä. Hiljensin hieman vauhtia ja kuulostelin miltä tuntuu, eikä tuntunut oikein kivalta. Joten otin 3 kertaa minuutin kävelypätkän hölkkäilyn välissä. Juoksuvauhtikin rauhoittui loppukilometreille. En halunnut että jalkaa kipeytyy enemmän tai siten että siitä tulee pidempi riesa. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3h51min joten tavoite neljän tunnin alituksesta täyttyi.

Tämä lonkan jumittuminen oli täysin omaa vikaa, sillä olin ennen tätä laiminlyönyt lihashuoltoa ja venyttelyä aika lahjakkaasti. Joten syyllinen tähän taitaa löytyä katsomalla peiliin.

Seuraava kisa onkin sit vasta lokakuun alussa vaarojen maraton, Himoksen reissun ja 52km polkujuoksun siirsin ensi vuoteen kun tuli tärkeämpi meno samalle päivälle. Saapahan ainakin treenailla kunnolla, ennen vaaroja. Varasin myös ajan jäsenkorjaajalle ennen Kolin kisaa, saa tutkia jalat miten paljon jumeja löytyy ja vääntää paikalleen. Olen kuullut tästä Jokioisten miehestä pelkkää hyvää.

Nyt olisi tarkoitus seuraavan kuukauden aikana juoksutunteja riittävästi, että jalat kestää lokakuussa 130 kilometriä haastavaa maastoa.

Janne Korpela

https://www.instagram.com/korpela_janne/?hl=fi

https://www.facebook.com/janne.korpela.7
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Mooooroooo!!!

Päivitellään tännekkin taas kuulumisia, hieman on jäänyt rästiin tässä loman aikana. Viimeksi kun kirjoitin niin olin valmistautumassa Nuuksio backyard ultraan, jossa olin kesäkuun lopussa.

Nuuksion kisaviikonloppuna oli erittäin kova helle ja se tulisi tekemään kisasta todella vaativan. Kisassa siis kierrettiin 6.7km lenkki tasatunnein. Ja se kuka on viimeisenä mukana voittaa.

Kisa starttasi perjantai-iltana klo 18 jolloin kierrettiin 2 kierrosta päiväreitillä, joka meni metsässä polkuja pitkin. Klo 20 siirryttiin yöretille,joka kulki kuntorataa ja maantien reunaa edestakaisen reitin. Itselläni meni ensimmäiset 12 kierrosta melko hyvin, ilman mitään ongelmia. Kengät vaihdoin jossain vaiheessa, Hokan cliftonit tuntui hyvältä asfaltilla jossa vauhti oli rauhallinen. Nämä ovat erittäin hyvin vaimennetut kengät jotka sopii hyvin rauhalliseen asfalttijuoksuun (kyseisellä tossulla juoksin Nuorgamista-Helsinkiin 2017). Alunperin piti juosta yöosuudet Puman speed 600 2:lla, mutta epähuomiossa ne jäi kotiin.

Päiväreitille palattuamme, yön yli juostuamme olo oli melko pirteä. Yleensä yöllä joskus pimeimpinä tunteina tulee sellainen fiilis että nyt pitäis olla nukkumassa. Mutta kun aurinko nousee ja uusi päivä alkaa sarastaa niin se piristää aina ihmeellisesti. Päiväreitilläkin meni muuta kierros ihan hyvin, lämpötila alkoi nousta taas melko kuumaksi.

Kierroksella 13 tuli ihmeellinen heikotuksen tunne, olin kyllä syönyt ja juonut mielestäni riittävästi mutta silti tuntui että energiat loppuvat. Join pullon tyhjäksi ja otin geelin. Huollossa olin 51min kohdalla, joten 9minuuttia aikaa tankata ja levätä. Join kokista sekä urheilujuomaa ja söin suklaata sekä energiageelin. Tämä hieman piristikin, mutta puolessa välissä seuraavaa kierrosta meno loppui, vatsassa hölskyi ja tuntui että mikään ei imeytynyt. Hetken päästä tuli todella huono olo ja aloin oksentaa. Muutaman kerran oksennettuani join loput urheilujuomat mitä pullossa oli, jatkoin matkaa ja juomat tuli hetken päästä ylös. Huoltoalueelle selvisin 56min ja joitain sekunteja päälle, ajattelin että tankkaan nopeasti energiaa ja nestettä, sillä tyhjällä kroppalla tuossa helteessä ei pitkälle mennä.

Mikään ei kuitenkaan pysynyt sisällä ja kun lähtökello soi nojailin polviini huoltoalueen reunalla ja oksensin. Tämä tarkoitti sitä että peli oli selvä, kroppa ei ottanut mitään vastaan sillä hetkellä ja olo oli melko heikko. Kävin ilmoittamassa järjestäjälle että tämä oli tässä sekä pääsin ”en sit jaksanutkaan” kuvaan.

Hetken aikaa kesti toipua huoltopisteellä ja yrittää juoda sekä syödä ihan pieniä annoksia kerralla, sillä kroppa oli melko kuiva ja tyhjä joten oli pakko yrittää saada edes hieman nestettä ja energiaa koneeseen.

Tämä on raaka kisa normaaliin ultrajuoksuun verrattuna. Esim. jos 100km kisassa tulee vastaavanlaisia ongelmia, voit oksentaa vatsan tyhjäksi vaikka levätä hetken ja tankkailla uudestaan sen jälkeen ja kävellä jonkin matkaa odottaen että tilanne rauhoittuu. Tämä kelloa vastaan taistelu ei anna anteeksi, tällaisia hetkiä.
Kierroksia kertyi itselleni 14 ja matkaa 94km. Yhteen kierrokseen meni aikaa suurinpiirtein 47-51min (viimeinen kierros hitaammin), tämä tuntui ihan sopivalta vauhdilta, koska ylämäet kävelin. Kisan aikana join kokista, vettä ja urheilujuomaa sekä yhden red bullin joskus aamuyöstä. Söin energiageelejä, karkkia, sipsejä sekä pitsaa. Tuula piti huoltopisteellämme huolen siitä että kaikkea oli tarjolla. Kiitos tästä.

Tämä oli itselleni kolmas pitkä kisa 5 viikon sisällä (härkätie 108km, pispalan porrasmaraton 12h23min ja nyt siis NBU 94km) kaikki nämä juostiin kovassa helteessä. Tämä rankka kisaputki vaikutti varmasti siihen että kroppa ei ollut täydessä iskussa.

Itse tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja katsotaan jos aikataulut sopii, niin olen myös ensi vuonna mukana. Kiitos Mikael ja Sari.
Mikä parasta oli mukava nähdä koronakevään jälkeen paljon tuttuja ihmisiä joihin olen saanut tutustua juoksun yhteydessä.

Nuuksion jälkeen tein tietoisen päätöksen että nyt otetaan jonkin aikaa kevyesti ja sekä annetaan kropalle aikaa palautua, sillä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa. Ja syksyn päätavoite Vaarojen ultra 130km on vasta lokakuun alussa, tämä on siis kisa jota en ole aiemmin päässyt maaliin ja nyt sen aion tulla läpi!

Viime viikko oltiin koko perhe Virtaalla vuokraamallamme mökillä. Siellä tuli juostua muutama lenkki, mutta muuten tuli otettua rennosti. En ole aimmin näillä seuduilla ollutkaan lenkkeilemässä, mutta siellä on siis aivan huikeat lenkkimaastot ja reitit tehtynä. Tänne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin. Kuitenkin vain alle tunnin ajomatkan päässä.

Nyt tällä viikolla olisi tarkoitus taas palata ihan perusasioiden äärelle treenien suhteen. Viime viikolla juostut kolme lenkkiä 13-18km tuntuivat todella kevyiltä joten keventely on varmasti tehnyt tehtävänsä ja kuntokin on ihan hyvä. Eli tästä on taas hyvät lähtökohdat lähteä rakentamaan kisakuntoa. Mitä nyt syötyä on tullut ehkö vähän liian hyvin grillauspainotteisesti, mutta eiköös se kisapainokin sieltä taas löydy kun tulee treenitunteja lisää.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys ja hyvää alkanutta kesää!!

Viikko sitten tuli juostua reilu 100km asfaltilla ja sen jälkeen on tullut otettua melko rennosti. Kun kisoja ei hirveästi ole tiedossa niin parempi palautella rasituksesta kunnolla.

Idea tähän juoksuun tuli siis jo aikaisin keväällä kun korona alkoi tiputella kisoja pois kalenterista. Se taisi olla jotain maalis-huhtikuun vaihdetta, kun päätin että jos tapahtumat perutaan niin juoksen omatoimisesti 100kilometriä härkätietä pitkin Liedosta Eerikkilän urheiluopistolle. No kaikkihan tietävät miten se kevät sitten on mennyt, eli kaikki suunnitelmat uusiksi.

Tähän juoksuun sain mukaan myös Mikon A:n Forssasta, Mikko L:n ja Timon Turusta.  Kerron tässä nyt vain kuitenkin omista fiiliksistä juoksun aikana ja valmistautumisesta.

Eli pari viimeistä viikkoa ennen tätä juoksua, tuli kevenneltyä aika paljon. Eli hain vaan hyvää juoksufiilistä ja lepoa kropalle. Yksi 16km lenkki siinä taisi tulla, muuten kaikki oli alle tunnin lenkkejä rennon vauhdikkaalla askeleella. Hyvää juoksutuntumaa ylläpitäen. Viimeisellä viikolla tuli syötyä ehkä hieman normaalia enemmän, en tiedä oliko tää jotain alitajuista tankkaamista. En yleensä tankkaa mitenkään erityisesti, syön mielummin tasaisesti juoksun aikana kokoajan. Ekaa 50min lukuunottamatta jolloin ainoastaan juon hieman, tämä johtuu siitä että haluan elimistön toimivan varmasti kunnolla ennen kuin alan syödä. Tässä ajassa kroppa on varmasti jo herännyt.

Startti oli suunniteltu Liedon vanhalle linnalle klo 8.30 jonne ajoimme Forssasta Mikko A:n ja hänen isänsä Retun kanssa. Mikon isä siis toimi juoksumme ajan huoltajana. Ilma oli lämmin joten heti aamusta lähdin liikkeelle shortseilla ja t-paidalla, en tiedä mikä aivopieru tuli mutta lakin jätin autoon ja siellä se oli myös koko päivän. Matkaan lähdimme ihan reipasta 5.30-5.45 min/km vauhtia. Miksi sitä jarruttelemaan koska hyvältä tuntuu ja lopussa se yleensä kuitenkin hiipuu.

Juoksu kulki ihan hyvin koko ajan ja mitään ongelmia ei ollut, itselläni pitkissä matkoissa ekat 30-40km on hieman hakemista,ennen kuin pääsee kisaan sisälle. Sen jälkeen johkin 70-80km saakka kulkee hyvin. Niinkuin kävi nytkin, jossain 73km kohdalla alkoi tuntua inhottavaa vatsakipua. En oikein tiennyt on ne kramppeja vai mitä se on, juoksun aiheuttama tärähtely tuntui kuitenkin melko ikävältä. Pyysin että rauhoitetaan hieman menoa ja käveltiinkin hetki, otin myös buranan sillä tuntui todella ikävältä. Koko ajan kuitenkin liikuttiin eteenpäin ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja pääsin taas juoksun makuun. Someron jälkeen viimeiset 25km oli jo suorastaan kevyitä. Jossain 90km kohdalla tuli aivan uskomaton keveyden tunne, juuri se mitä juoksu on parhaimmillaan täydellinen juoksuflow tila.

Eerikkilään saavuttiin jonkin verran alle 13h juoksun ja mittarin näyttäessä 108km, eli kyllä tässä ihan täysi työpäivä saatiin aikaiseksi. Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Retulle joka piti huolta että saatiin juomaa ja syötävää. Ai niin ja kun se lakki oli autossa kokoajan niin nyt olen viikon verran raaputellut kuivaa päänahkaa irti,sen verran pääsi kupoli kärähtämään.

Juoksussa eväänä oli urheilujuomaa, vettä, kokista, suklaata, sipsiä, pullaa ja honestyn energiageelejä. Jalassa olivat Puman speed 600  kengät jotka toimivat todella loistavasti, ilman hiertymiä ja jalkavaivoja tultiin koko matka.

Mulla oli torstaina kontrolliaika kardiologille, viime vuotisten sydän juttujen takia. Sairastin siis tietämättäni sydänlihastulehduksen, josta ainoa merkki oli erättäin kova fyysinen väsymys loppukesästä. Kardiologin tutki ultrallla sydämen ja otettiin verikokeita. Kaikki on tällä hetkellä hyvin. Haarakatkos joka tutkimusten yhteydessä löytyi, siellä vielä näkyi mutta se ei mihinkään poistukaan. Pumppu tomii normaalisti katkoksesta huolimatta. Kolmen vuoden päästä tulee kutsu kontrolliin ja jos siellä on kaikki hyvin, niin sit seuranta on 5 vuoden välein. Sydänlihastulehduksesta  sanoi sen verran, että se uusii helposti. Eli jos tunnen oloni kipeäksi ylimääräistä rasitusta on hyvä välttää.

Ensi torstaina lähden Rukalle ja sieltä tullaan pois vasta maanantaina, muutama kaveri lähtee tekemään omatoimisesti Karhunkierroksen 160km kisaa. Lupasin olla huoltajana, sekä samalla pääsen itse treenailemaan aivan huikeisiin maisemiin.

Siitä viikko, eli 14.6 sunnuntaina lupauduin mukaan tempaukseen jossa juostaan maratoni Tampereella Pispalan portaissa. Kuulemani mukaan nämä legendaariset raput jossa Mansen kiekkohuiputkin harjoittelevat juostaan 120 kertaa ylösalas.

Mutta näistä lisää sit parin viikon päästä, nauttikaahan lämpöisistä ja miksei kylmistäkin päivistä. Tehtiin muuten tänään vaimon ja lasten kanssa retki Kurjenrahkan kansallispuistoon, kierrettiin siellä 7km lenkki. Todella upea paikka, varsinkin näillä keleillä. Autoja oli parkkipaikoilla paljon, mutta hyvin porukka sinne hukkui, missään vaiheessa ei ollut mitään ruuhkia. Suosittelen ihan kaikille.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/korpelajanne/
https://www.instagram.com/korpela_janne/