näyttää 6 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!

Viimeksi kirjoitin Vaarojen maratonista ja sen jälkeisestä polvikivusta. Lokakuun jälkeen onkin taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Polvikipu helpotti ihan lepäilemällä ja särkylääkkeillä alle kahdessa viikossa. Mutta ensimmäinen juoksu polvikivun jälkeen oli puolimaraton puistojuoksussa, se meni ihan mukavasti, rennon reipasta vauhtia aikaan 1h43min. Hieman oli kroppa vielä ihmeissään vaaroista.

Noin vuorokausi tämän puolikkaan jälkeen alkoi tuntua vasemmassa jalkapohjassa kipua, ensin hieman lievempää ja lopulta melko voimakastakin. Olin pari päivää rasittamatta jalkaa ja kipu helpotti sillä pystyi tekemään kävelylenkkejä mutta kun seuraavalla viikolla koitin juoksua kipu palasi.

Ajattelin että eipä tässä mikään kiire ole jalan kanssa, kaikki tämän vuoden juoksutavoitteet on jo saavutettu maaliin saakka. Otetaan nyt rennosti ja tehdään punttitreeniä, samalla rullailin putkirullalla jalkapohjia ja tein varovasti varpaille nousuja venyttelin myös normaalia enemmän.

Sain myös Forssan Intersportista testiin Footbalance pohjalliset, jotka muotoiltiin jalkapohjan mukaan. Pohjalliset tuntuivat oikein mukavilta jalassa heti alusta saakka, otin ne käyttöön töissä ja kävelylenkeillä juosta en vielä uskaltanut. Pohjallinen siis tukee jalkaa juuri sopivasti, mutta laittaa myös jalkapohjan itse töihin.

Ja kuin tilauksesta, myös Asicselta tuli testiin Novablast kengät. Novablast on hyvin vaimennettu ja pehmeän tuntuinen jalassa. Ensifiilis olikin että tuntuu että olisin ollut trampoliinin päällä. Mutta yllättävää ,verrattuna muihin vastaavan vaimennuksen omaaviin kenkiin. Novablast on erittäin rullaava ja kevyt kenkä. Itsellä tämä kenkä soveltuu parhaiten pitkiin ja rauhallisiin lenkkeihin, enkä sano ettenkö voisi käyttää myös yli 100km asfalttiultrissa. Myöskin kävelylenkeillä kenkä on ollut erittäin toimiva, ehkä juuri hyvän rullaavuuden ansiosta. Juoksumatolla en jostain syystä saanut hyvää tuntumaa, myöskään kovavauhtisilla lenkeillä, kenkä ei varmastikaan pääse oikeuksiinsa. Mutta suosittelen lämpimästi pitkille ja rauhallisille lenkeille, niin kävelyyn kuin juoksuun ulkona.

Loppuviikosta laitoin pohjalliset uusiin kenkiin ja ilokseni huomasin että 45min hölkkäily vesisateessa tuntui aivan mahtavalta ei minkään näköistä kiputuntemusta jalkapohjassa.

Tästä saikin treenailla pari viikkoa terveenä ja samalla osallistuin perinteiseen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaukseen Hunnarilla. Joka oli tänä vuonna poikkeuksellisesti viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Täällä kiersin n.600m kierroksen 60 kertaa, 6h aikana, vertikaalista nousua/kierros tulee n.35m.

Kolme päivää Hunnarin jälkeen, heräsin aamuyöstä ja sanoin heti vaimollekin että nyt on hieman outo olo ja kurkku tuntuu kipeältä. No siinä menikin sit viime viikko kokonaan angiinassa ja kuumeessa. Oltiin vielä molemmat vaimon kanssa kipeänä, mukavaa hommaa varsinkin kolmen muksun kanssa. Onneks Nelli 9v ja Niilo 7v pystyy jo jonkin verran auttelemaan. Ja iso kiitos isovanhemmille joista oli apua.

Nyt on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä ja tämän viikon olen vielä rasittamatta itseäni isommin, koska vuosi sitten sairastamani sydänlihastulehdus saattaa uusiutua helposti ja tätä riskiä en halua missään nimessä ottaa.

Oon ollut myös hoitovapaalla marraskuun alusta saakka ja olen aina elokuuhun 2021 saakka, tämä on ollut jo nyt aivan mahtavaa aikaa. Rakastan yli kaiken kiireettömiä aamuja, riittää että vanhemmat muksut saa lähtemään kouluun ajoissa. Sit oon nautiskellut Kertun kanssa aamupalaa kaikessa rauhassa. Yleensä perus aamupäivä menee niin, että aamiaisen jälkeen olen pukenut Kertun juoksurattaisiin ja ollan hölkkäilty kaupungille esim. torille pillimehulle, siitä taas jonkin verran juoksua ja leikkipuistoon ja puistosta juosten kotiin. Tässä saa hyvin 1-2h juoksua ihan ohimennen. Sit ollaan syöty ja laitan Kertun päikkäreille, tämän jälkeen alkaakin yleensä jo isommat tulla koulusta niin heille välipalaa ja läksyjen tarkistus. Illasta oon tehnyt usein vielä toisen treenin, esim. Niilon partion tai Nellin ratsastuksen aikana ehtii tehdä hyvän punttitreenin tai vaikka toisen lenkin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!!!

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

juosten blogi

VAAROJEN MARATON 130km (2-3.10 2020)

-Voimakkaasti eletty vuorokausi-

Vaarojen ultramatka eroaa, Suomen muista polku-ultrista siten että startti on illalla ja maastoltaan se on ylivoimaisesti haastavin… kivikkoa, juuria, mutaa ja nousumetrejä ainakin 5000. Jo se tekee kisasta haastavan että suuri osa ajasta mennään pimeässä, mikä ei kaikille sovi.

Kisapaikalle Kolille saavuimme torstai-iltana, lämmitimme saunan ja hengailimme mökillä. Itse pakkasin repun jo valmiiksi perjantai-illan starttia varten. Juomaksi dexalin urheilujuomaa, honestyn geelejä, dexalin geelejä suklaapatukoita ja taffelin trail mix pähkinärusinasekoitus. Mukaan otin myös magnesiumia, suolatabletteja, glukoositabletteja, buranaa ja kofeiinipillereitä. Sekä pakolliset varusteet, vedenpitävä takki, ensiside, avaruuslakana ja puhelin vesitiiviisti pakattuna.

Perjantaina haettiin numerolaput ja muu kisamateriaali heti kun kisatoimisto aukesi klo 15, paikalla oli jo mukavasti väkeä. Lappujen haku oli tällä kertaa ulkona ja jonotus sujui hyvin turvälit huomioiden. Tämä jälkeen takaisin mökille, pieni hetki lepoa äänikirjan parissa ja varusteet ylle.

Lähtöpaikalle suuntasimme hieman ennen viittä, startti olisi klo 18. Mutta halusimme olla ajoissa paikalla jos esim. parkkipaikalta kisa-alueelle menevään bussiin joutuisi jonottamaan ja saisi rauhassa laittaa puolivälin huollon oman huoltolaatikon valmiiksi. Kaikki sujui kuitenkin nopeasti ja olimme hyvissä ajoin jo valmiina. Itselläni jo maanantaina alkanut voimakas tunne maaliin selviämisestä vaan voimistui mitä lähempänä starttia olimme.

Klo 18 startti sitten tuli ja viimein se oli alkanut revanssini kisasta jonka olen vuosina 2016 ja 2017 keskeyttänyt. Tällä kertaa olin päättänyt selviytyä voittajana, vaikka mikä olisi….

Koli-Rykiniemi 19km: Ensimmäinen tunti saatiin juosta ilman otsalamppua, mutta melko pian klo 19 jälkeen sytytin valot päälle sillä näillä teknisillä ja kivikkoisilla poluilla täytyy olla tarkkana. Lähdön oti melko rauhassa, mutta kun tuntui että juoksu on helppoa niin kiristin hieman tahtia ja ohitinkin aika monta juoksijaa ennen Rykiniemeä. Siellä on ensimmäinen huoltopiste heti kahluuosuuden jälkeen. Huoltopiste tässä kisassa tarkoittaa, että saat lisää vettä pulloihin sillä kaikki muu energia pitää kantaa itse.

Rykiniemi-Kiviniemi 39km: Rykiniemestä matka jatkui kohti haastavuudestaan kuuluisaa eteläpään lenkkiä, päätin että otan eteläpään osuuden todella varovasti etten väsytä tai riko itseäni heti alussa. Eteläpään lenkki kuitenkin tuntui menevän melko sujuvasti ja hyvällä askeleella. Meitä oli pieni porukka siinä minkä kärjessä menin, mutta hetken päästä olin tehnyt eroa muihin jonkin verran ja etenin yksin. Ekalla kierroksella ei eteläpäästä jäänyt oikeastaa muuta mieleen kuin polun vieressä oleva iso kasa karhun ulostetta. Mietiskelin itsekseni että nyt on sen verran paljon kaheleita liikkeellä, että kai ne pedotkin tajuaa pysytellä omissa oloissaan. Kiviniemeen saavuin hyvävoimaisena, täytin pullot ja jatkoin matkaa tietä pitkin juosten.

Kiviniemi-Peiponpelto 54km: Vähän matkaa hölkkäiltyäni ihmettelin kun vatsaani alkoi vääntää ja sinne kertyi myös ilmaa. Kun tämä rauhoittui niin alkoi tulla imeytymisongelmia ja vatsa oli sekaisin. Rauhoitin vauhtia ja Ryläyksen loppupäässä oli pakko oksennella vatsa tyhjäksi. Tästä kävelin huoltoa kohti otin suolaa, söin pähkinöitä varovasti ja join pieniä määriä urheilujuomaa. Peiponpellon huollossa menin suoraan bajamajaan, jossa vatsa tyhjeni kunnolla toisesta päästä. Huollossa otin pullot täyteen jälleen ja jatkoin matkaa kohti puoliväliä.

Peiponpelto-Koli 65km: Melko nopeasti peiponpellosta lähdettyäni huomasin ilokseni, että vatsaongelmat rauhoittuivat ja energiat alkoivat taas upota. Kolia lähestyessäni huomasin kuitenkin että oikean jalan polvessa alkoi tuntua kipua aina ylöspäin kiivetessäni. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa menoa, vaan jatkoin kohti huoltoa ja ajattelin että eiköös se siitä rauhoitu kun istahdan hetkeksi Kolin puolivälin huollossa, syön ja juon hyvin. Kolille saavuin ajassa 11h25min. Söin riistakeittoa, join kokista, vaihdoin kuivat sukat ja vaimennetummat kengät jalkaan koska kipeytynyt polvi vaivasi edelleen. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä että tässäkö tää nyt oli, tai että jätän kesken. Ainoa ajatus oli laskea että ehdinkö aikarajojen sisällä maaliin jos joudun kävelemään.

Kierros 2

Kolilla pidin n.30min huoltotauon ja palasin ulos, siellä oli vielä pimeää joten valot jälleen päälle ja kohti toista kierrosta. Huomasin että muuten pystyin juoksemaan, mutta ylämäessä polvi tuntui kivuliaalta. Otin nousut todella varovasti, mutta juoksin aina vaan pystyin kun polvi sen tasaisella ja alamäessä vielä salli. Lampun sain sammuttaa noin tunnin jälkeen, tämä hetki kun yön pimeys haihtuu ja aurinko nousee on aina yhtä mahtava ja voimaannuttava. Pelkkä ajatus tästä hetkestä auttaa jaksamaan ylitse pitkän ja pimeän yön.

Rykiniemeä lähestyessäni kipua alkoi tuntua aina kun alusta oli muuta kuin tasaista ja täällähän ei tasaista juuri ole. Laskeskelin että vaikka kävelisin loppumatkan, niin ehtisin kyllä maaliin aikarajan sisällä. Kahluuosuudella vilvoittelin kipeää polvea mutta, se auttoi vain hetkellisesti. Otin myös buranaa, mutta sen vaikutus ei tuntunut kestävän kovinkaan kauaa, sillä polveen kohdistui kokoajan lisää rasitusta.

Rykiniemestä kohti eteläpäätä olin jo varma että loppumatka mennään kävellen, jalka ei kestänyt enään juoksua ja kävelykin tuntui hieman. Aikaa kyllä oli reilusti joten en stressanut maaliinpääsystä sen enempää, sinne oli päättänyt mennä vaikka sit vaan yhdellä jalalla. Välillä koitin ottaa juoksuosuuksia, mutta en nähnyt niissä enään järkeä halusin varmistaa vain maaliintulon. Mikäs siinä retkeillessä, kaunis aurinkoinen päivä, sekä paljon muita juoksijoita radalla. Sillä aamusta oli startannut myös muuta sarjat, juttelinkin monen kanssa ja sain todella paljon kannustusta ja tsemppausta loppumatkalle.

Eteläpäästä saavuin jälleen Kiviniemeen, jossa kävin vessassa täytin pullot ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Ryläyksen teknisillä osuuksilla polvikipu yltyi jälleen mutta yritin vain sulkea kivun pois mielestäni, mm.laulelin itsekseni… ”pitkä on matka ja kivinen tie…”

Ryläyksenkin selvitin hitaasti mutta varmasti ja Peiponpellon huollossa täytin pullot ja kaivoin lampun repusta valmiiksi sillä ilta alkaisi kohta hämärtyä. Matkaa maaliin olisi enään 11km ja aikaa olisi vielä 6 tuntia, joten nyt vaan liikkeelle ja askel kerrallaan kohti Kolia. Tuntui että pimeys tuli nopeasti ja laitoin valot päälle, kilometri toisensa jälkeen nilkutin kohti maalia ja tuntui ettei tämä 11km lopu koskaan. Kunnes lopulta laskeuduin tielle, josta olisi loppunousuun matkaa 800m.

Siinä vaiheessa kun oli tiellä laitoin jopa vielä hölkäksi ja samalla aloin kelata kulunutta vuorokautta kaikkinen kipuineen ja ongelmineen. Silmäkulmat kostuivat kun käännyin loppunousuun ja lähdin kipeämään viimeistä 2km osuutta, mikään ei enään voisi estää sitä tosiasiaa että vihdoin olisin vaarojen maraton 130km finisher.

Maalin valojen näkyessä laitoin juoksuksi ja maaliviivan ylitin ajassa 26h27min. Samalla hetkellä otin repun pois selästä ja pudotin maahan, apina oli nyt karistettu selästä vihdoin kolmannella kerralla.

Maalissa minut ohjattiin sisälle, jossa vaihdoin kuivaa ylle laitoin toppatakin päälle ja lähdin maalissa vastassa olleiden kavereiden kanssa mökille. Jossa istuin kuumassa suihkussa puoli tuntia, söin 2 pitsaa, makkaran, vähän sipsejä ja nukahdin.

Tapahtuma oli hienosti järjestetty korona huomioiden ja kilpailijoista pidettiin todella hyvää huolta koko kisan ajan. Maaliin tullessa tultiin heti kysymään vointia, ohjattiin sisälle lämpöiseen, varmistettiin että kaikki on hyvin ja annettiin peitto hartioille.

Tällä hetkellä polvi on vieläkin kipeä, mutta se saa nyt parantua rauhassa. Ja palataan treenien pariin taas kun on sen aika. Nyt pidän hetken ansaittua lepoa.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!!!

Lomat on pidetty ja arkeen on palattu, joten treenaaminenkin on muuttunut taas aamupainoitteisiksi niin kuin ennen lomiakin oli.

Näin ruuhkavuosina oma-aika tuppaa olemaan melko harvinaista. Varsinkin kun vaimo tekee vuorotyötä ja on kolme lasta. Usein kello soi aamulla viiden maissa ja ennen kuutta olen jo treenaamassa.

Tällä tavalla saan vaikka joka aamu 3 tuntia aikaa itseni kanssa, omista harrastuksista ja urheilusta nauttien. Oma valinta käyttääkö ne aamun aikaiset tunnit nukkumiseen vai johonkin muuhun mistä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Vaimoni tykkää aamuisin mielummin nukkua, joten aamut ovat mun aikaani.

Aamuisin myös ajatukset on paljon selkeämpiä. Pelkästään tällä viikolla olen tehnyt huikeita suunnitelmia, koskien tulevia urheiluhaasteita. Ajatellen tulevaa syksyä ja ensi kesää mutta näistä myöhemmin.

Viime torstaina varmistui myös yksi asia joka muuttaa meidän perheen arkea loppuvuodesta. Vaimoni Jassu palaa työelämään ja itse jään hoitovapaalle elokuun puoliväliin 2021 saakka. Eli olen reilu 10kk kotona lasten kanssa, tai Nelli ja Niilo on päivät tietysti koulussa.

Niilokin aloitti ykkösluokan, kovasti poika on tykännyt koulusta. Saanut jo uusia kavereitakin, myös tyttöjen kanssa kuulemma ihan kiva leikkiä. Mainitsi myös että kaikenlaisiin ihastumisjuttuihin on mielestänsä liian nuori.

Nelliä ihmetytti vaan se, että nyt kolmannelle luokalle tullut uusi opettaja on nuori vasta valmistunut. Opet ei voi olla nuoria kuulemma.

Viikonloppu olikin yhtä juhlaa, kun ensin launataina juhlistettiin kaverin nelikymppisiä toiminnan täyteisellä päivällä ja illalla saunottiin mökillä. Itse menin autolla ja ajoin myös yöllä kotiin, joten itse olin täysin alkoholittomalla linjalla. Todella hauskaa oli silti, laskin tässä just että oon ollut kohta 600 päivää, etten ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina sit juhlittiinkin meidän pikku prinsessaa, eli kertun 2v juhlat. Vuokrattiin tätä varten Vikspirtti, joka on tilava ja myös ulkona pystyy olemaan varsinkin kun viikonloppuna kesäiset ilmat suosi vielä.

Tuli osallistuttua yhteen juoksukisaankin, 1.8 oli PNM trail Nousiaisissa. Siellä juoksin 38km Kurjenrahkan kansallispuiston poluilla. Maasto oli vaihtelevaa, välillä haastavaa kivikkoa ja juurakkoa mutta mukaan mahtui myös hiekkatieosuuksia.

Kisaan lähdin tekemään, hyvää vauhdikasta lenkkiä tavoitteena alittaa 4 tuntia ja tehdä ehjä juoksu. Päivä oli aamusta saakka lämmin +28 joten nestettä tulisi kulumaan. Kisapaikalla huomasin että olin unohtanut juoksulippikseni kotiin. Mutta Voccen musta lippalakki turkoosilla tekstillä lähti kisassa päähän. Toimi ihan hyvin kunhan vaan muisti kastella kunnolla joka huoltopisteellä.

Kisaan tuli otettua melko vauhdikas startti ja eka kilometri meni lähelle viittä minuuttia vaikka siinä oli yhdet kuntoportaat ja isompi mäki. Hiljensin tietoisesti vauhtia, sillä paahtava aurinko ja liian kova vauhti ei kantaisi kovinkaan pitkälle. Noin 31 kilometriä kulki tasaisesti ihan hyvää vauhtia. Huoltopisteillä join vettä ja tankkasin pulloihin urheilujuomaa. Juoksuliivin taskussa oli honestyn energiageelejä, niitä söin 30min välein. Nämä geelit sopivat itselleni kuumalla ilmalla, tuntuvat imeytyvän hyvin.

Viimeisellä 7 kilometrillä alkoi vasemman puolen lonkka kiristellä ja tuntui välillä melko ikävältä. Hiljensin hieman vauhtia ja kuulostelin miltä tuntuu, eikä tuntunut oikein kivalta. Joten otin 3 kertaa minuutin kävelypätkän hölkkäilyn välissä. Juoksuvauhtikin rauhoittui loppukilometreille. En halunnut että jalkaa kipeytyy enemmän tai siten että siitä tulee pidempi riesa. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3h51min joten tavoite neljän tunnin alituksesta täyttyi.

Tämä lonkan jumittuminen oli täysin omaa vikaa, sillä olin ennen tätä laiminlyönyt lihashuoltoa ja venyttelyä aika lahjakkaasti. Joten syyllinen tähän taitaa löytyä katsomalla peiliin.

Seuraava kisa onkin sit vasta lokakuun alussa vaarojen maraton, Himoksen reissun ja 52km polkujuoksun siirsin ensi vuoteen kun tuli tärkeämpi meno samalle päivälle. Saapahan ainakin treenailla kunnolla, ennen vaaroja. Varasin myös ajan jäsenkorjaajalle ennen Kolin kisaa, saa tutkia jalat miten paljon jumeja löytyy ja vääntää paikalleen. Olen kuullut tästä Jokioisten miehestä pelkkää hyvää.

Nyt olisi tarkoitus seuraavan kuukauden aikana juoksutunteja riittävästi, että jalat kestää lokakuussa 130 kilometriä haastavaa maastoa.

Janne Korpela

https://www.instagram.com/korpela_janne/?hl=fi

https://www.facebook.com/janne.korpela.7
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Moro ja hyvää alkanutta kevättä!!

Viime viikon treeneissä tuli niin huikea onnistuminen että siitä on pakko kirjoittaa tännekkin.

Mitään suunnitelmia ei treenien suhteen ollut, joten menin koko viikon ihan fiiliksen mukaan.

Maanantaina tein töissä parin tunnin vaunulenkin, hyvää palauttelua viikonlopun 52km Kurjenrahkan kansallispuiston polkujuoksu reissun jäljiltä.

Tiistaina kiersin pari kierrosta Hunnaria, ne meni melko reipasta vauhtia. Sillä oli vaikutusta että työpäivän aikana alkanut ketutus oli pakko purkaa johonkin. Mikäs sen parempi tapa purkaa kiukkua kun korkea sykkeinen lenkki mäkisessä maastossa. Ja kiukku jäikin hapotusreitille. Yleensäkkin jos ennen lenkkiä jokin painaa mieltä niin se jää kyllä lenkille, en ole varmaan ikinä ollut lenkin jälkeen huonolla tuulella.

Keskiviikkona juoksin tunnin aamulenkin, ennen töitä nää lenkit herättää edelleen mukavasti alkavaan päivään. Ja varsinkin nyt keväisin kun on jo valoisaa.

Torstaina oli vappuaatto ja mulla oli se sovittuna jo vapaapäiväksi, menin ennen lounasta tekemään radalle 18x800m vauhtikestävyystreenin. Eli 800m alle 4.30min/km vauhtia ja aina välissä 1min10s kävelypalautus. Olen tämän todennut todella hyväksi treeniksi.

Perjantaina sitten tapahtui jotain mitä en itsekkään olisi odottanut, aamupäivä meni Niilon kanssa majaa rakentaessa metsässä ja hieno maja tulikin. Kolmen maissa puin juoksukamat päälle ja ajattelin että jos ny pari tuntia hölkkäilisi. Alusta saakka juoksu tuntui todella kevyeltä ja fiilis oli hyvä, spotifykin soitti vaan hyviä biisejä. Juoksin ympäri kaupunkia katselemassa paikkoja missä nuoriso yleensä kokoontuu vappuisin. Mutta melko hiljainen vappuaatto oli ilmeisesti ollut kun joka puolella oli siistä. Wahrenin puiston suihkulähteeseen ei ollut edes kukaan tyhjentänyt fairypulloa…

Aloin katsella kelloa kun eka tunti oli täynnä ja matkaa oli kertynyt jo melkein 13km, mietin että kylläpä nyt kulkee ja että tätä vauhtia voisi juosta pidempään. Päätin samalla että nyt lyödään henk.koht. Maraton ennätys uusiksi. Soitin keskustasta vaimolle, että täyttää yhden lötköpullon laimealla sekoituksella urheilujuomaa, ottaa pari geeliä kaapista ja tuo ne jonkin ajan päästä ulos. Suuntasin juoksun kotia kohti, siellä nappasin geelit taskuun ja pullon käteen. Koska kävi pienoinen tuuli ajattelin ottaa myötätuulesta vielä kaiken edun irti ja lähdin juoksemaan kohti Latovainiota, sieltä Kuumaan ja Kuumasta Matkun läpi Humppilaa kohti. Vauhti pysyi kokoajan alle 5min/km ja olin kokoajan varmempi että nyt saadaan loistava aika.

Viimeiset 4km oli melkoista raastoa, mutta onnistuin pitämään vauhdin kuitenkin alle vähintään vitosessa loppuun saakka. Se on jännä muuten kuinka siinä vaiheessa kun alat olla väsy, pienetkin asiat haittaavat, jätin lippalakin ja tyhjän juomapullon matkuntiellä bussipysäkillä olevaan postilaatikkoon talteen. Ne vaan ärsyttivät menoa.

Lopulta jossain metsäpätkällä Matkun ja Humppilan välillä digitaalit vaihtuivat numeroihin 42.2km,pysäytin kellon, nostin kädet ilmaan ja huusin täysillä JESSS!! Aika näytti 3h26min ja joitain sekunteja päälle.

Olen joskus ajatellut että hyvänä päivä kunnon maratoniin tähtäävällä treenillä voisi 3h30min alittua. Mutta tämä on jotain ihan sairasta, kesken treeniviikon, ratavetopäivän jälkeen ihan hetken mielijohteesta reilusti alle. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä että vk treenit on toiminut todella hyvin.

Jalassa tietysti loistava kenkä vauhdikkaaseen menoon, Puman speed orbiter. Tätä kenkää saa Forssassa ainakin Intersportista.

Lauantaina ei tullut urheiltua ollenkaan, ajattelin ottaa ihan rennosti koko päivän. Mitä nyt perheen kanssa ulkona touhuttiin. Sunnuntaina kierrettinn Jukan kanssa pari kierrosta Hunnarin hapotusreittiä. Samiinkin siellä törmättiin, kaveri oli kiertänytkin jo 6 tuntia kun aloitettiin.

Kesän kisakalenterihan meni koronan takia ihan uusiksi, ainoa kisa minkä itse uskon tällä hetkellä järjestettävän on Vaarojen maraton kolilla lokakuussa. Siellä sit onkin 130km pelkkää nautintoa pimeässä ja märässä maastossa.

Nyt kun kesän osalta on hiljaista, niin mietittiin Mikon kanssa että jotain täytyy päästä tekemään. Juostaan 23.5 härkätietä Liedosta, Eerikkilän urheiluopistolle 100km. Tällä samaisella pätkällä juoksin aikoinani elämäni ekan 100km. Ja on tässä muitakin omatoimijuoksuja suunnitteilla, mutta niistä enemmän jos ne toteutuu.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Morjens!

Marrasputki, marraskuu ja koko vuosi etenee huimaa tahtia loppua kohti. Kiirettä piisaa, kotona, harrastuksissa ja töissä. Onneksi loppuvuodesta on tiedossa 9 päivän loma, niin saa vetää happea.

Laitetaas eka viime viikon harjoitukset pakettiin. Eli, maanantaina hölkkäilin iltalenkkinä 21km leppoisan hölkän ympäri kylää.

Tiistaina, tein aamusta 30min mattojuoksun jossa tein lyhyitä vauhdinnostoja jotta sain jalkoja auki. Maanantaina jäi lihashuolto väliin, niin oli aamusta jalat vähän jäykän oloiset. Töissä tuli käveltyä 1h30min vaunulenkki.

Kun pääsin töistä kotiin, Nelli 8v ja Niilo 6v halusivat hiihtostadionin maastoon tekemään kanssani mäkitreeniä 😀. Tarjous josta en kieltäydy mistään hinnasta, eli otsalamput päähän, sauvat käteen ja kuntorataa pitkiin mäkeen. Itse puin ylleni vielä 10kg painoliivin,mäessä oltiin n. 3 varttia. Nelli ihmetteli suuresti,miksi pitää harjoitella mäkijuoksua. Hän ainakin osaa hyvin, vaikkei sitä ole ikinä treenannut 🤔

Keskiviikkona aamusta tunnin juoksumatto ja päälle hetki thoraxtrainer hiihtoa.

Torstaina aamusta 5km juoksumatolla. Töistä päästyäni Niilo odotti eteisessä reppu selässä ja eväät pakattuna. Halusi metsäseikkailuun kanssani, nopea välipala ja metsäpoluille johon pääsee suoraan kotiovelta 😊. Noin 45min seikkailun jälkeen meidän eskarilainen oli sitä mieltä, että haluaa syödä eväät samalla kun katsoo “juutupesta” alkuasukkaiden savimajan rakennusvideota. No, Nipa kotiin ja itse lähdin Hunnarille, jossa kiersin 2 kierrosta hapotusreittiä. Eka kierros meni vauhdikkaasti alle 40min. Ja toinenkin vielä täysin pimeässä, ilman lamppua 43min,en suosittele kokeilemaan. Hunnarin jälkeen lähdin vielä Nellin kans viettämään laatuaikaa Vesihelmen uimahalliin.

Perjantaina alkoi työt vasta klo 9.30,joten tein aamusta 45min mattojuoksu+30min thoraxtr.hiihto+15min soutu sisätriathlonin.

Lauantaina myöhäisillan lenkkinä Forssan baarikierros, eli juoksin iltalenkin siten että se kiersi jokaisen kaupungin kapakan tai yökerhon pihan kautta. Tämän hurjempaa baarireissua ei ole jatkossakaan suunnitelmissa, tein alkuvuodesta päätöksen olla koko vuosi ilman pisaraakaan alkoholia ja toistaiseksi se on pitänyt. Edelliskerta menee 2018 tapaninpäivään.

Sunnuntaina sain tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Niko haki kotoa, 20km lenkki Liesjärven kansallispuiston poluilla ja siihen päälle sauna Nikon mökillä.

Taisi tulla 100km juoksua tälle viikolle. Näin marrasputken aikaan n. 20km lenkit on ihan riittäviä pitkiksi lenkeiksi. Joulukuussa sit aletaan pidentää viikonloppulenkkejä 3-6 tuntisiksi. Näin saadaan rakennettua kestävyyspohjaa hyvälle tasolle ensi kautta ajatellen.

Viikkoon lisähaastetta toi Kertun vauvarokko, johon liittyi korkea kuume. Tämä vei voimia ja aiheutti stressiä. Koska alkuvuoden sairaalareissut on vielä tuoreessa muistissa.

Sit hieman tulevaisuuden suunnitelmia.

Ensi kaudeksi 2020 on varmaksi suunniteltu, ainakin Finlandia hiihto 50km helmikuussa, johon sovin lähteväni Janne H:n kanssa. Tulis nyt vaan lunta, niin sais edes muutaman treenin pohjalle. Olen vuonna 2011 hiihtänyt tämän. Ostin silloin sukset jouluna, en ollut hiihtänyt varmaan 20 vuoteen ja tapani mukaan olinkin jo helmikuussa 50km lähtöviivalla, “kohtuus on kovin tylsä asia” (Dean Karnazes, ultrajuoksija).

Seuraava varma osallistuminen on toukokuun lopussa, Karhunkierroksen 55km Kuusamossa. Olen täälllä juossut 166km ja 83km matkat. Nyt lähdetään vielä lyhyemmälle. Tähän kisaan aion panostaa ja lähteä hakemaan oikeasti hyvää aikaa. Kai hieman pakkokin, koska ilmoittautuessani kisaan, vapaita paikkoja oli jäljellä enään lähtöryhmässä A (kärkijuoksijat) 😂.

Kesäkuun lopussa on mielenkiintoinen uutuus, toista kertaa järjestettävä Nuuksio backyard ultra. Kisa menee niin että, on 6.67km kierros johon starttaamme aina tasatunnein. Eli sinun pitää tunnin aikana ehtiä kiertää lenkki ja olla valmiina seuraavassa lähdössä. Jos myöhästyt, tiput pois. Kisa jatkuu niin kauan, että jäljellä on enään yksi juoksija jonka on vielä kierrettävä lenkki yksin tunnin aikana. Kisa käydään metsäpoluilla. Maailmalla on kovimmat kisaajat juosseet aivan älyttömiä tuloksia, ennätys on muistaakseni 67 kierrosta, eli lähes 450km ja 67 tuntia 😮

Viimeinen varma ilmoittautuminen menee lokakuulle, Kolille jossa juostaan Vaarojen maraton. Tänne mulla on paikka 130km matkalle, siirtona tältä vuodelta kun en saanut lääkäriltä lupaa sydänfilmissä löytyneiden poikkeavuuksien vuoksi. Tämä kisa on mielestäni, Suomen rankin polkujuoksu. Startti tapahtuu illalla pimeään, kylmään märkään ja ehkä jopa lumiseen metsään. Maasto on osittain todella hidaskulkuista.  Kolilla olen tullut maaliin  87km kisan, mutta en koskaan tätä matkaa, joten siinä on tavoitetta.

Näiden lisäksi kiinnostaisi osallistua triathlonkisaan. Joko heinakuussa Joroisten puolimatka, tai elokuussa Tahkon ironman täysimatka. Tahkon kisa on epätodennäköinen, sen vuoksi että se maksaa 520e ja se on todella iso raha tällä hetkellä, meille jossa toinen on hoitovapalla. Mutta onhan näitä vielä tulevaisuudessakin.

Vuodelle 2019:kin riittää vielä pari pidempää juttua.

Joulukuun aikana on ensin, 6.12 perinteinen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaus Hunnarilla. Eli hapotusreitin 2. Nousu ylös ja viereistä polkua alas. Matkaa 1 kierroksella tulee n. 400m ja vertikaalista nousua n. 35m. Tapahtuma on maksuton, omalla huollolla ja jokainen laskee kierrokset itse. Oma suunnitelmani on kiertää 100 kierrosta.

Seuraavana viikonloppuna 14.12,lauantaina klo 8.30-14.30 järjestän jälleen Forssan urheilukentällä jouluiloa hyväntekeväisyysjuoksun. Vuosina 2017 ja 2018 juoksin urheilukenttää 12h tuntia ympäri ja HK scan lahjoitti kinkun joka tunnista.

Tänä vuonna juoksen 6h mutta Hk lahjoittaa silti 12 kinkkua edelleen. Ohjaan kinkut eteenpäin paikallisille lapsiperheille. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita lenkille, kierrät sitten vaikka vaan yhden kierroksen kävellen tai juosten.

Järjestän myös jälleen lahjakeräyksen perheiden vanhemmille. Eli mukana voit tuoda myös lahjan joka menee isälle tai äidille. Usein saadaan ostettua lahjat lapsille, mutta joudutaan tinkimään omasta hyvinvoinnista, joten haluan muistaa näitä arjen supersankareita. Lahjat ohjaan myös seudun lapsiperheille, yhteistyötahojeni kanssa.

Kello 12-14.30 tarjolla on myös jälleen glögia, piparia, karkkia ja grillimakkaraa. Tapahtuma on täysin maksuton. Myös lapsille on suunnitteilla pientä ohjelmaa.

Kahtena aiempana vuonna kinkku-, ja lahjakeräys ovat olleet menestyksiä. Jo n.30 perhettä ovat saaneet jouluiloa tämän tapahtuman ja ihmisten hyväntahtoisuuden ansiosta.

Kiitos, anteeksi ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille 😀

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Taas ois aika laittaa viikko pakettiin. Ja vähän kenkätestausta.

Maanantaina aloitin päivän 30min thoraxtrainer hiihdolla. Illalla mentiin Nikon ja Markon kanssa hunnarille, jossa tehtiin 1h30min mäkitreeni otsalamppujen valossa. Nyt pyrin tekemään joka viikko yhden mäkitreenin, tämä on mainio voimatreeni jaloille ja sauvojen kanssa saa myös yläkropan käyttöön. Sopii niin polkujuoksijalle kuin, katumaratoonarillekkin. Hunnarilla tulee n.35m vertikaalista nousua, yhdellä vedolla. Nousut tehtiin kävellen, mutta alaspäin juostiin rennon reipasta vauhtia. Alamäkijuoksu, etenkin epätasaisessa maastossa kehittää hyvin juoksutekniikkaa ja tasapainoa.

Tiistaina ehdin tehdä ennen töitä pienen sisätriathlonin, eli 20min thoraxtrainer hiihto+10min soutu +30min juoksumatolla. Monipuolinen aloitus päivälle.

Keskiviikkona oli lepoa urheilusta, tosin töissä tuli tehtyä tunnin kävelylenkki. Mikäs sen parempaa kuin aktiivinen lepo.

Ke-To yö meni valvoessa kuumeisen ja flunssaisen Kertun (1v2kk) kanssa. Joten torstaina katsoin paremmaksi olla rasittamatta itseäni jo valmiiksi väsyneenä. Kävin illalla paikallisessa Intersportissa talvitakkiostoksilla ja sain myös testattavaksi Puman speed orbiter juoksukengät.

Näillä tossuilla juoksin perjantaina aamulla 35min vauhtileikittelyn matolla ja illalla tunnin rauhallisen lenkin urheilukentällä. Lisäksi sunnuntaina reilu 13km, 5min/km vauhtia Mikon kanssa.

Ensikokemus oli jännä, kun laitoin tossun jalkaan ja kävelin niin tuntui että kenkä rullaa itsestään eteenpäin. Pohjan materiaali ja keskellä oleva “jousi” toimii niin että se ohjaa askeleesta tulevaa energiaa eteenpäin. Omasta mielestä tämä kenkä toimii parhaiten reippaassa kävelyssä, tai kovassa juoksussa. Perushölkällä kengän ominaisuudet ei pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Voisi sanoa että, mitä kovempaa menet sitä paremmin huomaat kengän rullaavuuden. Itse voisin kuvitella käyttäväni tätä kisakenkänä aina lyhyistä matkoista, kuuteen tuntiin. Kenkää Forssassa myy ainakin kutomon Citymarketin Intersport.

Lauantaille olin luvannut mennä Nikon kanssa Eerikkilään, jossa Finnish maraton runners oli syysleirillä. Tarkoituksena oli vetää heille polkujuoksu paikallisilla poluilla. Juoksijoita oli n.20, osan tunsin ennestään ja sain lisää uusia tuttavuuksia. Lähdimme yhdessä liikkeelle, mutta melko nopeasti jakaannuimme kahteen porukkaan. Oma ryhmäni teki 2h48min polkujuoksun syksyisellä Ilvesreitillä.

Perjantaina alkoi marraskuu ja sen myötä jälleen kerran marrasputki. Eli juoksua joka päivä marraskuussa vähintään 25min. Olen aikaisemmin ottanut jonkilaisen lisähasteen omaan putkeeni, parhaillaan on tullut yli 700km kuukauteen tai kiivetty 33 000m verikaalista nousua. Tänä vuonna juoksen joka päivä mutta en aseta mitään tavoitetta,koska tässä kuussa on paljon muutakin ohjelmaa.

Janne Korpela