näyttää 9 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

juosten blogi

VAAROJEN MARATON 130km (2-3.10 2020)

-Voimakkaasti eletty vuorokausi-

Vaarojen ultramatka eroaa, Suomen muista polku-ultrista siten että startti on illalla ja maastoltaan se on ylivoimaisesti haastavin… kivikkoa, juuria, mutaa ja nousumetrejä ainakin 5000. Jo se tekee kisasta haastavan että suuri osa ajasta mennään pimeässä, mikä ei kaikille sovi.

Kisapaikalle Kolille saavuimme torstai-iltana, lämmitimme saunan ja hengailimme mökillä. Itse pakkasin repun jo valmiiksi perjantai-illan starttia varten. Juomaksi dexalin urheilujuomaa, honestyn geelejä, dexalin geelejä suklaapatukoita ja taffelin trail mix pähkinärusinasekoitus. Mukaan otin myös magnesiumia, suolatabletteja, glukoositabletteja, buranaa ja kofeiinipillereitä. Sekä pakolliset varusteet, vedenpitävä takki, ensiside, avaruuslakana ja puhelin vesitiiviisti pakattuna.

Perjantaina haettiin numerolaput ja muu kisamateriaali heti kun kisatoimisto aukesi klo 15, paikalla oli jo mukavasti väkeä. Lappujen haku oli tällä kertaa ulkona ja jonotus sujui hyvin turvälit huomioiden. Tämä jälkeen takaisin mökille, pieni hetki lepoa äänikirjan parissa ja varusteet ylle.

Lähtöpaikalle suuntasimme hieman ennen viittä, startti olisi klo 18. Mutta halusimme olla ajoissa paikalla jos esim. parkkipaikalta kisa-alueelle menevään bussiin joutuisi jonottamaan ja saisi rauhassa laittaa puolivälin huollon oman huoltolaatikon valmiiksi. Kaikki sujui kuitenkin nopeasti ja olimme hyvissä ajoin jo valmiina. Itselläni jo maanantaina alkanut voimakas tunne maaliin selviämisestä vaan voimistui mitä lähempänä starttia olimme.

Klo 18 startti sitten tuli ja viimein se oli alkanut revanssini kisasta jonka olen vuosina 2016 ja 2017 keskeyttänyt. Tällä kertaa olin päättänyt selviytyä voittajana, vaikka mikä olisi….

Koli-Rykiniemi 19km: Ensimmäinen tunti saatiin juosta ilman otsalamppua, mutta melko pian klo 19 jälkeen sytytin valot päälle sillä näillä teknisillä ja kivikkoisilla poluilla täytyy olla tarkkana. Lähdön oti melko rauhassa, mutta kun tuntui että juoksu on helppoa niin kiristin hieman tahtia ja ohitinkin aika monta juoksijaa ennen Rykiniemeä. Siellä on ensimmäinen huoltopiste heti kahluuosuuden jälkeen. Huoltopiste tässä kisassa tarkoittaa, että saat lisää vettä pulloihin sillä kaikki muu energia pitää kantaa itse.

Rykiniemi-Kiviniemi 39km: Rykiniemestä matka jatkui kohti haastavuudestaan kuuluisaa eteläpään lenkkiä, päätin että otan eteläpään osuuden todella varovasti etten väsytä tai riko itseäni heti alussa. Eteläpään lenkki kuitenkin tuntui menevän melko sujuvasti ja hyvällä askeleella. Meitä oli pieni porukka siinä minkä kärjessä menin, mutta hetken päästä olin tehnyt eroa muihin jonkin verran ja etenin yksin. Ekalla kierroksella ei eteläpäästä jäänyt oikeastaa muuta mieleen kuin polun vieressä oleva iso kasa karhun ulostetta. Mietiskelin itsekseni että nyt on sen verran paljon kaheleita liikkeellä, että kai ne pedotkin tajuaa pysytellä omissa oloissaan. Kiviniemeen saavuin hyvävoimaisena, täytin pullot ja jatkoin matkaa tietä pitkin juosten.

Kiviniemi-Peiponpelto 54km: Vähän matkaa hölkkäiltyäni ihmettelin kun vatsaani alkoi vääntää ja sinne kertyi myös ilmaa. Kun tämä rauhoittui niin alkoi tulla imeytymisongelmia ja vatsa oli sekaisin. Rauhoitin vauhtia ja Ryläyksen loppupäässä oli pakko oksennella vatsa tyhjäksi. Tästä kävelin huoltoa kohti otin suolaa, söin pähkinöitä varovasti ja join pieniä määriä urheilujuomaa. Peiponpellon huollossa menin suoraan bajamajaan, jossa vatsa tyhjeni kunnolla toisesta päästä. Huollossa otin pullot täyteen jälleen ja jatkoin matkaa kohti puoliväliä.

Peiponpelto-Koli 65km: Melko nopeasti peiponpellosta lähdettyäni huomasin ilokseni, että vatsaongelmat rauhoittuivat ja energiat alkoivat taas upota. Kolia lähestyessäni huomasin kuitenkin että oikean jalan polvessa alkoi tuntua kipua aina ylöspäin kiivetessäni. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa menoa, vaan jatkoin kohti huoltoa ja ajattelin että eiköös se siitä rauhoitu kun istahdan hetkeksi Kolin puolivälin huollossa, syön ja juon hyvin. Kolille saavuin ajassa 11h25min. Söin riistakeittoa, join kokista, vaihdoin kuivat sukat ja vaimennetummat kengät jalkaan koska kipeytynyt polvi vaivasi edelleen. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä että tässäkö tää nyt oli, tai että jätän kesken. Ainoa ajatus oli laskea että ehdinkö aikarajojen sisällä maaliin jos joudun kävelemään.

Kierros 2

Kolilla pidin n.30min huoltotauon ja palasin ulos, siellä oli vielä pimeää joten valot jälleen päälle ja kohti toista kierrosta. Huomasin että muuten pystyin juoksemaan, mutta ylämäessä polvi tuntui kivuliaalta. Otin nousut todella varovasti, mutta juoksin aina vaan pystyin kun polvi sen tasaisella ja alamäessä vielä salli. Lampun sain sammuttaa noin tunnin jälkeen, tämä hetki kun yön pimeys haihtuu ja aurinko nousee on aina yhtä mahtava ja voimaannuttava. Pelkkä ajatus tästä hetkestä auttaa jaksamaan ylitse pitkän ja pimeän yön.

Rykiniemeä lähestyessäni kipua alkoi tuntua aina kun alusta oli muuta kuin tasaista ja täällähän ei tasaista juuri ole. Laskeskelin että vaikka kävelisin loppumatkan, niin ehtisin kyllä maaliin aikarajan sisällä. Kahluuosuudella vilvoittelin kipeää polvea mutta, se auttoi vain hetkellisesti. Otin myös buranaa, mutta sen vaikutus ei tuntunut kestävän kovinkaan kauaa, sillä polveen kohdistui kokoajan lisää rasitusta.

Rykiniemestä kohti eteläpäätä olin jo varma että loppumatka mennään kävellen, jalka ei kestänyt enään juoksua ja kävelykin tuntui hieman. Aikaa kyllä oli reilusti joten en stressanut maaliinpääsystä sen enempää, sinne oli päättänyt mennä vaikka sit vaan yhdellä jalalla. Välillä koitin ottaa juoksuosuuksia, mutta en nähnyt niissä enään järkeä halusin varmistaa vain maaliintulon. Mikäs siinä retkeillessä, kaunis aurinkoinen päivä, sekä paljon muita juoksijoita radalla. Sillä aamusta oli startannut myös muuta sarjat, juttelinkin monen kanssa ja sain todella paljon kannustusta ja tsemppausta loppumatkalle.

Eteläpäästä saavuin jälleen Kiviniemeen, jossa kävin vessassa täytin pullot ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Ryläyksen teknisillä osuuksilla polvikipu yltyi jälleen mutta yritin vain sulkea kivun pois mielestäni, mm.laulelin itsekseni… ”pitkä on matka ja kivinen tie…”

Ryläyksenkin selvitin hitaasti mutta varmasti ja Peiponpellon huollossa täytin pullot ja kaivoin lampun repusta valmiiksi sillä ilta alkaisi kohta hämärtyä. Matkaa maaliin olisi enään 11km ja aikaa olisi vielä 6 tuntia, joten nyt vaan liikkeelle ja askel kerrallaan kohti Kolia. Tuntui että pimeys tuli nopeasti ja laitoin valot päälle, kilometri toisensa jälkeen nilkutin kohti maalia ja tuntui ettei tämä 11km lopu koskaan. Kunnes lopulta laskeuduin tielle, josta olisi loppunousuun matkaa 800m.

Siinä vaiheessa kun oli tiellä laitoin jopa vielä hölkäksi ja samalla aloin kelata kulunutta vuorokautta kaikkinen kipuineen ja ongelmineen. Silmäkulmat kostuivat kun käännyin loppunousuun ja lähdin kipeämään viimeistä 2km osuutta, mikään ei enään voisi estää sitä tosiasiaa että vihdoin olisin vaarojen maraton 130km finisher.

Maalin valojen näkyessä laitoin juoksuksi ja maaliviivan ylitin ajassa 26h27min. Samalla hetkellä otin repun pois selästä ja pudotin maahan, apina oli nyt karistettu selästä vihdoin kolmannella kerralla.

Maalissa minut ohjattiin sisälle, jossa vaihdoin kuivaa ylle laitoin toppatakin päälle ja lähdin maalissa vastassa olleiden kavereiden kanssa mökille. Jossa istuin kuumassa suihkussa puoli tuntia, söin 2 pitsaa, makkaran, vähän sipsejä ja nukahdin.

Tapahtuma oli hienosti järjestetty korona huomioiden ja kilpailijoista pidettiin todella hyvää huolta koko kisan ajan. Maaliin tullessa tultiin heti kysymään vointia, ohjattiin sisälle lämpöiseen, varmistettiin että kaikki on hyvin ja annettiin peitto hartioille.

Tällä hetkellä polvi on vieläkin kipeä, mutta se saa nyt parantua rauhassa. Ja palataan treenien pariin taas kun on sen aika. Nyt pidän hetken ansaittua lepoa.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!!!

Lomat on pidetty ja arkeen on palattu, joten treenaaminenkin on muuttunut taas aamupainoitteisiksi niin kuin ennen lomiakin oli.

Näin ruuhkavuosina oma-aika tuppaa olemaan melko harvinaista. Varsinkin kun vaimo tekee vuorotyötä ja on kolme lasta. Usein kello soi aamulla viiden maissa ja ennen kuutta olen jo treenaamassa.

Tällä tavalla saan vaikka joka aamu 3 tuntia aikaa itseni kanssa, omista harrastuksista ja urheilusta nauttien. Oma valinta käyttääkö ne aamun aikaiset tunnit nukkumiseen vai johonkin muuhun mistä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Vaimoni tykkää aamuisin mielummin nukkua, joten aamut ovat mun aikaani.

Aamuisin myös ajatukset on paljon selkeämpiä. Pelkästään tällä viikolla olen tehnyt huikeita suunnitelmia, koskien tulevia urheiluhaasteita. Ajatellen tulevaa syksyä ja ensi kesää mutta näistä myöhemmin.

Viime torstaina varmistui myös yksi asia joka muuttaa meidän perheen arkea loppuvuodesta. Vaimoni Jassu palaa työelämään ja itse jään hoitovapaalle elokuun puoliväliin 2021 saakka. Eli olen reilu 10kk kotona lasten kanssa, tai Nelli ja Niilo on päivät tietysti koulussa.

Niilokin aloitti ykkösluokan, kovasti poika on tykännyt koulusta. Saanut jo uusia kavereitakin, myös tyttöjen kanssa kuulemma ihan kiva leikkiä. Mainitsi myös että kaikenlaisiin ihastumisjuttuihin on mielestänsä liian nuori.

Nelliä ihmetytti vaan se, että nyt kolmannelle luokalle tullut uusi opettaja on nuori vasta valmistunut. Opet ei voi olla nuoria kuulemma.

Viikonloppu olikin yhtä juhlaa, kun ensin launataina juhlistettiin kaverin nelikymppisiä toiminnan täyteisellä päivällä ja illalla saunottiin mökillä. Itse menin autolla ja ajoin myös yöllä kotiin, joten itse olin täysin alkoholittomalla linjalla. Todella hauskaa oli silti, laskin tässä just että oon ollut kohta 600 päivää, etten ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina sit juhlittiinkin meidän pikku prinsessaa, eli kertun 2v juhlat. Vuokrattiin tätä varten Vikspirtti, joka on tilava ja myös ulkona pystyy olemaan varsinkin kun viikonloppuna kesäiset ilmat suosi vielä.

Tuli osallistuttua yhteen juoksukisaankin, 1.8 oli PNM trail Nousiaisissa. Siellä juoksin 38km Kurjenrahkan kansallispuiston poluilla. Maasto oli vaihtelevaa, välillä haastavaa kivikkoa ja juurakkoa mutta mukaan mahtui myös hiekkatieosuuksia.

Kisaan lähdin tekemään, hyvää vauhdikasta lenkkiä tavoitteena alittaa 4 tuntia ja tehdä ehjä juoksu. Päivä oli aamusta saakka lämmin +28 joten nestettä tulisi kulumaan. Kisapaikalla huomasin että olin unohtanut juoksulippikseni kotiin. Mutta Voccen musta lippalakki turkoosilla tekstillä lähti kisassa päähän. Toimi ihan hyvin kunhan vaan muisti kastella kunnolla joka huoltopisteellä.

Kisaan tuli otettua melko vauhdikas startti ja eka kilometri meni lähelle viittä minuuttia vaikka siinä oli yhdet kuntoportaat ja isompi mäki. Hiljensin tietoisesti vauhtia, sillä paahtava aurinko ja liian kova vauhti ei kantaisi kovinkaan pitkälle. Noin 31 kilometriä kulki tasaisesti ihan hyvää vauhtia. Huoltopisteillä join vettä ja tankkasin pulloihin urheilujuomaa. Juoksuliivin taskussa oli honestyn energiageelejä, niitä söin 30min välein. Nämä geelit sopivat itselleni kuumalla ilmalla, tuntuvat imeytyvän hyvin.

Viimeisellä 7 kilometrillä alkoi vasemman puolen lonkka kiristellä ja tuntui välillä melko ikävältä. Hiljensin hieman vauhtia ja kuulostelin miltä tuntuu, eikä tuntunut oikein kivalta. Joten otin 3 kertaa minuutin kävelypätkän hölkkäilyn välissä. Juoksuvauhtikin rauhoittui loppukilometreille. En halunnut että jalkaa kipeytyy enemmän tai siten että siitä tulee pidempi riesa. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3h51min joten tavoite neljän tunnin alituksesta täyttyi.

Tämä lonkan jumittuminen oli täysin omaa vikaa, sillä olin ennen tätä laiminlyönyt lihashuoltoa ja venyttelyä aika lahjakkaasti. Joten syyllinen tähän taitaa löytyä katsomalla peiliin.

Seuraava kisa onkin sit vasta lokakuun alussa vaarojen maraton, Himoksen reissun ja 52km polkujuoksun siirsin ensi vuoteen kun tuli tärkeämpi meno samalle päivälle. Saapahan ainakin treenailla kunnolla, ennen vaaroja. Varasin myös ajan jäsenkorjaajalle ennen Kolin kisaa, saa tutkia jalat miten paljon jumeja löytyy ja vääntää paikalleen. Olen kuullut tästä Jokioisten miehestä pelkkää hyvää.

Nyt olisi tarkoitus seuraavan kuukauden aikana juoksutunteja riittävästi, että jalat kestää lokakuussa 130 kilometriä haastavaa maastoa.

Janne Korpela

https://www.instagram.com/korpela_janne/?hl=fi

https://www.facebook.com/janne.korpela.7
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Asenne

Asenne kuvaa itselleni sanaa, joka tarkoittaa sitä tapaa jolla suhtaudut joka päiväiseen elämään. Asenne voi olla hyvä tai huono, valinta on aina sinulla itsellä miten suhtaudut asioihin.

Oma asenteeni elämään on yleensä aina positiivinen, joitain se on ärsyttänytkin että yritän nähdä asioissa välillä ehkä liikaakin niiden positiivisia puolia. Kysykää vaikka vaimolta kuinka monta kertaa hän muistuttanut että ”voisitko säkin edes pikkasen stressata tästä asiasta”. Harvoin tulee stressattua mistään, yleensä ajattelenkin että kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Se vaan on mun asenteeni suhtautua asioihin.

Oman asenteen voi päättää vaikka joka aamu kun herää, voi miettiä että Jes! Heräsin, olen siis elossa, valot syttyi, hanasta tulee vettä, teekeitinkin toimii jne… Heti aamusta kulkee näin hyvin, tästä on pakko tulla hyvä päivä.

Tai sit voi heti herättyään kääntää suun mutrulle ja ajatella että paska päivä tästäkin tulee. Ennen kun edes on nähnyt mitä se tarjoaa.

Muistan 2017 kun istuin Tampereen juna-asemalla ja olin matka Nuorgamiin, Suomen halki juoksun starttiin. Fiilis oli jännittävä, odottava, muttei pelottanut eikä ollut minkäänlaista paniikkia. Tiesin että olin treenannut hyvin ja tehnyt paljon oikeita asioita. Päätinkin sillä istumalla, että tulkoon vastaan mitä tahansa pidän positiivisen asenteen yllä.

Vähän jännitti kaikki ne uudet ihmiset joita en ollut ennen tavannut ja nyt viettäisin heidän kanssaan kuukauden melko tiiviisti. Päätin että otan ennakkoluulottoman asenteen kaikkia kohtaan, tutustun heihin, kannustan heitä eteenpäin urakassamme ja olen heille mukava. Uskon että juuri tämä asenne vaikutti paljon siihen että, itsellä ei tässä juoksussa ollut, henkisiä eikä fyysisiä ongelmia.

Elävästi muistan kun istuimme aamiasella asuntoautossa, olisiko ollut jossain Kiilopäällä. Muut katselivat puhelimista säätiedotteita ja kirosivat että sataa koko päivän sekä tuulee. Itse kaivoin sadetakkia ja paksumpia housuja repusta ja totesin että tulee näillekkin käyttöä sekä onpahan ainakin raikas keli juosta. Sen päivän keli olikin melkoinen, mutta kun olin ennalta päättänyt että tuli vastaan mitä tahansa en anna sen lannistaa. Oli lopulta hieno kokemus juosta heinäkuussa talvitrikoissa, toppahanskoissa, sekä sadetakin huppu tiukasti kiinni.

Tämän etapin aikana tuli myös uskomaton flowtila päälle, olimme juosseet varmaan vasta 4 päivää 30:stä,mutta omassa pienoismaailmassani sadetakin hupun alla kuulokkeet korvilla sain suljettua kesämyrskyn pois ja tiesin sillä hetkellä että tulen varmasti Helsinkiin saakka. Tämäkin kaikki olisi jäänyt kokematta, jos heti aamusta olisin ottanut päinvastaisen asenteen

Toinen kokemus samasta reissuta tulee mieleen, kun juostiin Liukan Mikon kanssa harhaan. Ei paniikkia, rauhassa takaisin reitille ja maalissa yläfemmat. Tehtiin tapahtuman ensimmäine yli 60km päivä. Tästäkin olisi voinut harmistua, mutta jos pienen harhajuoksun, 1390km reissussa antaa haitata, niin kannattaa kysyä itseltä onkohan nyt hieman väärä asenne tätä tavoitetta kohtaan.

Itselleni siis ennakkoluuloton ja positiivinen asenne kaikkea kohtaan, on antanut todella huikeita ikimuistoisia kokemuksia. Uskon myös että niitä tulee paljon lisää jos vain pidän asenteen kunnossa!

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Terveppäterve!

Viikko vierähti todella nopeasti ja joulu lähestyy vauhdilla. Treenattua tuli hyvin ja pidin melkein yhden lepopäivänkin. Myös jouluiloa juoksun järjestelyt ovat edenneet hyvin ja suunnitelmat alkaa olla valmiina.

Käydään viikon urheilut taas alkuun läpi ja jatketaan sit muista jutuista lisää.

Maanantaina tein aamusta 30min thoraxtrainer hiihdon ja illalla juoksin 4 kertaa Vieremän ympäri reilu 12km.

Tiistaina juoksin aamusta tunnin matolla ja tein soutulaitteella 15min treenin siihen päälle. Töissä tuli vielä tehtyä 1h40min kävelylenkki lastenvaunujen kanssa.

Keskiviikkona aamusta reipas 30min mattohölkkä ja illalla 4 kierrosta kotikaduilla Vieremässä.

Torstaina mietin että nyt oon treenannut 34 päivää putkeen siten,että joka päivä ainakin 30min juoksua, olisko aika pitää edes yksi päivä lepoa liikunnasta. Illalla oli kuitenkin Niilon hiihtokoulu, jossa oli kaikulan metsään tehty seikkailurata. Siellä tuli tunti rymyttyä joten tulikin tehtyä aktiivinen lepopäivä. Hienon seikkailuradan olivat tehneet, kiitos tästä Forssan salaman hiihtojaostolle.

Perjantaina oli vuorossa perinteinen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaus Hunnarilla. Täällä tehtiin Samin kanssa täysi päivä, eli 6 tuntia hapotusreitin kakkosnousua ylös ja viereistä metsäpolkua alas. Matkaa kertyi 40km ja nousumetrejäkin melkein 2500. Hyvä ja onnsitunut treeni pienessä sateessa.  Treenin aikana meni n. 1,2 litraa urheilujuomaa, 0,5l vettä, pari vihreäkuula kovehtia, 3 energiageeliä ja 2kpl elovenan välipalakeksejä.

Alkuperäinen suunnitelma perjantaille oli tehdä 100 nousua, mutta nyt se jäi 70 kierrokseen. Oma urakka piti aloittaa jo pari tuntia ennen muita, mutta meillä on Kerttu sairastellut koko syksyn enemmän tai vähemmän. Nytkin meni to-pe yö melko huonosti, heräsin Kertun kanssa jo klo 5.30 perjantaina ja koska annoin vaimon nukkua pitkään niin muutin suosiolla suunnitelmia.  Iltapäivästä en myöskään jatkanut enään virallisen ajan loputtua, koska kotona oli sovittu itsenäisyyspäivällinen ja sauna. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Illalla tuli venyteltyä hyvin samalla kun katseltiin linnan juhlia ja sähköllä toimiva lämpöhuopa rentoutti mukavasti. Itseasiassa nukahdin sohvalle melko pian kättelyjen jälkeen.

Lauantaina tuntui jaloissa ihan hyvältä heti aamusta ja ajattelinkin että tänään voisi palauttavan treenin tehdä. Aamupäivästä olin Nellin ja Niilon kanssa Rokki-kokin Forssan lastenpäivä keikalla urheilutalo Feeniksissä. Sieltä palattuamme syötiin ja lähdin Kutomon liikuntakeskukseen. Kutomolla 30min thoraxtrainerilla, 10min soutua ja 30min mattojuoksu ottaen välilllä 30-60s kiihdytyksiä. Sai kroppaa hyvin hereille perjantaisen tunkkauksen jäljiltä.

Sunnuntaina menin aamusta Forssan puistojuoksijoiden yhteislenkille, tämä on jo pitkäaikanen perinnelenkki vuosien takaa. Joko 20km tai 10km,tänään meitä oli 7 juoksijaa ja kaikki lähtivät 20km:lle. Puolivälissä ryhmä jakaantui kahtia ja meitä lähti kolme juoksijaa hieman reippaammin. Viimeiset 3km annoin mennä 4.40/km keskivuhdilla kun hyvältä tuntui. Aikaa koko lenkkiin meni 1h48min.

Lenkin jälkeen kotiin syömään ja ruoan jälkeen lähdin Niilon kanssa vesihelmeen uimaan. Vesihelmen terapia-altaan hierontasuihkut tekee kyllä hyvää väsyneille jaloille, kylmäallasta unohtamatta.

Viikolle tuli harjoitustunteja vähän yli 15h ja juoksukilsat taisi olla 105km. Tästä on hyvä jatkaa tätä peruskuntokautta.

Jouluiloa juoksu on ensi lauantaina 14.12. Tällä viikolla varmistui,että lapsille on villasukka estejuoksurata, hattaratarjoilu sekä pomppulinna. Pomppulinna sillä varauksella että ei sada vettä, koska pinta on silloin vaarallisen liukas. Tarjoilupuolella on nyt Makkaraa, piparia, karkkia, mehua ja glögiä. Nämä alkavat siis klo 12 ja muuten juoksu alkaa jo 8.30

Olen huomannut taas kun harjoitusmäärät ovat nousemaan päin kokoajan, niin lihashuollon merkitys kasvaa entisestään. Itselle paras keino hoitaa väsynyttä kroppaa on jooga. Otollisin hetki tähän on yleensä sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet, saa keskittyä 100% itseensä. Youtubesta löytyy paljon hyviä joogavideoita, joista jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Itse käytän tähän aikaa yleensä 30-60min, melkein joka ilta. Aikaa tähän löytyy helposti koska esim. televisiota en juuri katsele. Vaimo sit taas katsoo kaikki mahdolliset ”tosi-tv hömpät”. Ja tiedän sen että huoltaminen on pelkästään hyväksi itselle joten miksi tinkiä sellaisesta asiasta, joka auttaa jaksamaan. Jooga nollaa kivasti myös päätä kun laitat jotain itselle sopivaa musiikkia kuulokkeista soimaan ja hengittelet rauhassa kireyksiin, niin henkisiin kuin fyysisiin. Esim. lauantai iltana kuuntelin Raskasta joulua albumia spotifysta samalla kun  joogasin, meni 40min huomaamatta. Kokeilkaa, tähänkin pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin, jos ei sovi itselle ei ole pakko jatkaa.

Myös piikkimattoa käytän melko paljon, tämä rentouttaa kivasti ja usein olen nukahtanutkin siihen. Kolmen tunnin jäkeen ei tunnu enään niin kivalta selässä, kun siitä heräät. Mutta kuitenkin myös edullinen ja hyvä keino rentoutua kohtuudella käytettynä 🙂

Ja tietysti sauna on  mitä parasta rentoutus aikaa itselle, mikäs sen kivempaa kuin selälleen makaamaan ja jalat kohti kattoa. Saunojina ollaan molemmat vaimon kanssa sellaisia, että välillä sauna lämpiää useita kertoja viikossa ja välillä saattaa olla kuukausikin väliä.

Ensi viikolla aikaa viekin joulujuoksun valmistelut, alkuviikolla tulee otettua varmasti kevyemmin treenienkin suhteen niin on sit lauantaina tuoreilla jaloilla 6h juoksussa.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Hellou!

Marrasputki on onnistuneesti takana, ollaan päästy avaamaan joulukalenterin eka luukku ja itsellä jatkuu pienet muutokset ruokavaliossa. Oikeastaan muutokset ovat tulleet jo elämäntavaksi ja hyvä niin.

Käydään nyt kuitenkin ensin mennyt viikko läpi treenien suhteen. Elikkäs, maanantaina herättelin itseäni juoksumatolla ja töissä tein vielä 1h40min kävelylenkin lastenvaunujen kanssa.

Tiistaina juoksin aamusta tunnin matolla ja tein siihen päälle 15min thoraxtrainer hiihdon. Päivällä aikataulut antoi sen verran periksi että pääsin tekemään toisen treenin, eli taas tunti juoksua ja tällä kertaa 15 soutulaitteella päälle.

Keskiviikkoiltana tehtiin Jukan kanssa mäkitreeni Hunnarilla, mikäs sen mukavampaa kun tunkata lumisohjossa otsalamppujen kanssa.

Torstaina aamusta 45min juoksua matolla ja 20min thoraxtrainerhiihtoa. Illalla tein 45min mäkitreenin Niilon hiihtokoulun aikana.

Perjantaina aloitin aamun 30min mattojuoksulla ja töissä kävelyä vaunujen kanssa 1h10min

Lauantaina siskon mies kyseli Hunnarille ja tällaisestähän minä en koskaan kieltäydy, eli illalla kierros hapotusreittiä.

Lauantaina saatiin myös marrasputki2019 pakettiin, eli joka päiväjuoksua vähintään 25min marraskuun ajan. itse otin aiempiin vuosiin nähden marrasputken melkoisen kevyesti. Parhaana marrasputkena on tullut n.740km, mutta rikkinäisen loppukesän ja syksyn takia on parempi rakentaa peruskuntoa nyt rauhassa.

Sunnuntaille oli suunnitelmissa täysin urheiluton päivä,aamusta oltiin pulkkamäessä lasten kanssa,sit muksut hoitoon mummille ja vaimon kanssa jouluostoksille. Iltapäivästä oli Forssan joulunavaus torilla. Alkuillasta näin mainoksen villasukkajuoksun SM-kisoista ja kysyin Nelliltä sekä Niilolta että mennäänkö taas tammikuussa. Muksut kun olivat heti täysillä mukana,niin ilmoittautumiset hoidettiin siltä istumalta. Olihan sitä heti lähdettävä treenamaan, parit normisukat sekä villasukat päälle ja Kaikulan kuntoradalle sekä metsäpoluille lenkille. Nelli ja Niilo jaksoivat hienosti 40min kävely/juoksulenkin villasukilla. Tästä on hyvä jatkaa kohti tammikuun kisoja.

Marraskuu näyttää numeroiden valossa seuraavalta Juoksua: 281,5km Kävelylenkkejä 8h55min Lihaskuntoa 2h50min ja 8h rogainingkisa jossa juostiin 61,25km. Treenitunteja tuli  n.54h.

Joulukuussa pitäisi tosiaan nostaan pitkien lenkkien pituutta niin että 3-6 tunnin lenkki ainakin kerran viikossa, nämä on helpoin toteuttaa viikonloppuisin. Pitkät lenkit ovat paras tapa totuttaa kroppaa ja jalkoja ultrajuoksukisoihin. Sekä testata erilaisia varusteita,syötäviä ja juomia joita voisi käyttää kisoissa. En suosittele kenellekkään lähtemään pitkiin kisoihin varusteilla tai energioilla mitä ei ole testannut etukäteen, siinä voi tulla ikäviä yllätyksiä.

Torstaina kävin myös sydämen magneettikuvassa Meilahden Husissa Helsingissä. Sieltä kun saadaan vastaukset,joissa nyt ei pitäisi mitään erikoista olla,päästään tekemään hieman vauhdikkaampiakin treenejä. Mutta korkean sykkeen treenit on kielletty siihen saakka kunnes kardiologi antaa luvan. Tosiaan mitään oireita ei ole ollut, ainostaan sydänfilmissä näkynyt oikeanpuolen haarakatkos aiheutti lisäselvitykset. Hyvä kuitenkin että tutkitaan kunnolla.

Olen nyt noin kuukauden ajan muuttanut syömistäni siten, että lounaalla syön salaatin , toistaiseksi se on ollut melko kanasalaatti painotteista mutta vielä en ole kyllästynyt. Tähän kokeiluun päädyin siksi koska lounastauon jälkeen töissä alkoi usein väsyttää. Se että syön kevyemmän lounaan vähähiilarisena,jossa on kuitenkin proteiinia hyvin vie nälän pois ja työpäivä sujuu paljon pirteämmin loppuun saakka. En pidä tätä enään minään kokeiluna vaan se on jo osa päivärutiineitani.
Kuten normi arkea on myös yli 2 viikkoa sitten alkanut ihmiskoe lopettaa kahvin juonti kokonaan, nyt en enään mieti edes kahvia joka aamu. Tämäkin on alkuvaikeuksien jälkeen vaikuttanut ainoastaa piristävästi, koska olen huomannut että unenlaatu öisin on paljon parempaa ilman päivittäistä kymmentä kuppia kahvia. Ekat viisi päivää oli melkoisia ja nukuin jopa päiväunetkin, kun ei vaan meinannut lähteä käyntiin.

Lounaan korvaaminen salaattiaterialla ja kahvin lopettaminen. Kaksi melko pientä muutosta elämässä,oikeastaan vain kaksi pientä päätöstä että nyt teen näin, enkä niin kuin oon aina tehnyt. Ja voin sanoa että päivissä on paljon enemmän energiaa. Ja jos tuntuu huonolta aina voi palata vanhaan.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vierumäellä 24h hiihto johon kovasti kiinnostaisi lähteä, täällä olimme vuonna 2016. Silloin hiihdin perinteisellä tyylillä 192km. Tapahtuma on hyvin järjestetty ja siinä saa tehokkaasti vuorokaudessa koko kropan sormia myöten aivan jumiin, sillä jos ultrajuoksussa yleensä menee jalat ja ehkä selkä jumiin. Niin vuorokauden hiihdon jälkeen kovin montaa kivutonta kohtaa ei löydy, jotenkin se aika vaan kultaa muistot ja tänne tekee taas mieli. Katotaan nyt miten pääsee treenaamaan hiihtoa alkutalven aikana.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Moi

Kevyempi viikko takana ja uusi edessä, pidin tarkoituksella kevyen harjoitusviikon. Suunnitelmana oli, että palautuminen viime viikonlopun yörogainingista ja 61km juoksusta sujuu hyvin.

Marraskuussa kun muutenkin on tarkoitus juosta joka päivä, niin eihän tällainen 8h repäisy ole kaikista järkevin suoritus marrasputkessa. Kevyet viikot on hyvästä, sen aikana kroppa palautuu kovasta harjoittelusta/kisoista ja kehitys tapahtuu juurikin levon aikana. Olen joskus verranutkin ihmistä kuminauhaan, se venyy tiettyyn pisteeseen saakka mutta jos venytät liian kauan, se katkeaa. Mutta kun annat välillä löysää, niin seuraavalla kerralla olet valmiimpi venymään pidemmälle.

Itse en seuraa mitään harjoitusohjelmaa, tai sykkeitäkään kovin säännöllisesti. Vuosien aikana on oppinut melko hyvin kuuntelemaan omaa kehoaan ja säätelemään harjoitusmääriä tuntemusten mukaan. Varmasti voisin saada vielä enemmän harjoittelusta irti, jos seuraisin sykkeitä ja noudattaisin jotain ohjelmaa. Mutta tykkään kuitenkin enemmän tehdä asioita fiiliksen mukaan. Toki vähäsen sunnuntaina mietin treenejä seuraavalle viikolle, niihin vaikuttaa paljon myös vaimon työvuorot.

Mistä kevyt viikkoni sitten koostui?
Maanantaina oli hyvä fiilis onnistuneen rogaining kisan jälkeen, eikä jaloissa painanut oikeastaan yhtään. Joten innostuin hölkkäilemään heti viikon alkuun 16km iltalenkin. Suunnitelma oli juosta 30min ja katsoa miltä tuntuu, tuntui hyvältä 😀

Tiistaina menin aamusta hunnarille tekemään 30min mäkitreenin, illasta juostiin vielä Jukan ja Nikon kanssa kierros Hunnarin hapotusreittiä (5.3km ja 330m vertikaalista nousua).

Keskiviikkona 1h20min kävelylenkki töissä ja illalla juoksulenkki. Tänä iltana oli sellainen olo, ettei olisi yhtään jaksanut kun takana oli pitkä työpäivä, kauppareissu ja kyläilyreissu katsomaan siskoni vastasyntynyttä vauvaa. Jostain vesisateen ja pimeyden keskeltä se fiilis kuitenkin nousi ja juoksu nollasi kivasti pään päivän kiireistä.

Torstaina juoksin ennen töitä reilu 10km juoksumatolla. Ja alkuillasta innostuin nostelemaan kahvakuulaa, samalla kun katseltiin muksujen kanssa pikkukakkosta. Torstai iltana oli myös Niilon hiihtokoulu, mihin poika halusi mennä juosten metsän kautta. En vastustellut tätä ideaa, vaikka satoikin vettä.

Perjantaiaamu alkoi juoksumatolta ja porraskoneelta. Ensin 5km hölkkää ja sit 15min “rappusten kiipeämistä”.

Lauantaina lapsiperheen ruuhkavuodet nousi taas esiin. Vaimo oli pe-la yön töissä, joten lähdin aamusta lasten kanssa Prismaan ostoksille ja katsomaan joulupukkia. Sekä Mummin luo kylään, jotta Jassu sai nukkua rauhassa. Nelli muuten ihmetteli miksi pukki oli ihan eri näköinen kuin viime jouluna, ihmiset muuttuu ym… selitys tuntui toimivan.

Kotiin tultiin puolen päivän jälkeen Hesepussit mukana, nopea ruokailu, vaatteiden vaihto, Nelli ja Niilo kaverin 7v synttäreille. Kerttu meni päiväunille ja itse pääsin tässä välissä Kaikulan metsäpoluille juoksemaan, kun Jassukin oli jo herännyt yövuoron jälkeen. Lenkin jälkeen suihku ja hetki lepoa. Haettiin N&N ja lähdettiin suoraan 1v synttäreille. Täältä muksut anopille yökylään ja vielä illaksi 40v pippaloihin. Lähdettiin sieltä kyllä tosi aikaisin kotiin nukkumaan 😀

Sunnuntaina oli Forssan puistojuoksu, johon kävin hakemassa Laurin mukaan. Lauri on sähköpyörätuolissa ja olen tässä 3 vuoden aikana osallistunut Laurin apuna  juoksutapahtumiin. Vuonna 2017 oltiin suvi-illassa puolimaratonillakin. Lisäksi muutama 10km kisa ollaan menty ja ainakin 5 kertaa puistojuoksun 1 kierros (5.8km). Mukavaa että pystyy oman harrastuksen avulla, antamaan toisille ihmisille positiivisia kokemuksia. Jokainen kisa, jossa ollaan oltu, ollaan tultu myös maaliin saakka. 2017 puolikkaan jälkeen,kotimatkalla loppui akku ja sain työntää, ei niin kevyen sähköpyörätuolin takaisin kotiin.

Tälle viikolle kertyi harjoitusaikaa n. 8.5h,seuraavalla viilolla sit taas enemmän.

Ensi vuoden kisakalenteriin alkaa tulla kiinnityksiä, muutama polkujuoksukisa siellä jo onkin. Tahkon täyden matkan ironman triathlon kisa kiinnostaisi kovasti elokuussa, mutta osallistumismaksu on omalle kukkarolle aivan liian iso tällä hetkellä.

Seuraavassa blogissa lisää ensi kauden suunnitelmista.

Ps. Olen ollut tätä kirjoittaessa 3vrk kahvilakossa. Normaalisti juon 10-12 kuppia päivässä. Eka päivä oli ihan helvettiä, päätä särki kokoajan eikä särkylääkkeet edes auttanut. Toka päivä ei ollut niin paha, buranalla sai jo hieman lievitettyä oireita. Kolmas päivä on mennyt jo paljon helpommin, aamut on silti ihan hirveitä. Joo olisi voinut ehkä aluksi vähentää ja tiputtaa määriä kevyesti. Mutta omaan luonteeseeni sopii paremmin joko ON tai OFF.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Morjestamorjesta!

Marrasputki jatkuu ja taas olisi viikko paketissa. Tälle viikolle tuli äkillinen muutos treenisuunnitelmiin, mutta se muutos meni paremmin kuin hyvin

Maanantaina laitoin herätyskellon väärään aikaan soimaan ja jätin suosiolla aamutreenin väliin. Vihaan sitä jos aamulla on kiire. Kello soi siis 6.45 ja klo 7 ois pitäny olla salilla. Tarviin vähintään tunnin heräämisajan ja 2-3 kuppia kahvia.

Illalla kuitenkin kun kotiuduttiin tyttäreni (Nelli 8v) yleisurheilukoulusta, lähdin Nikon kanssa vielä Hunnarille. Hunnarilla tuli tehtyä tunnin mäkitreeni ja käytyä Nikon kanssa hyvä keskustelu lasten ja nuorten kanssa työskentelystä.

Tiistaina kello soi oikeaan aikaan ja pääsin aamutreeneihin, aamusta sisätriathloni (thoraxtrainer 20min+soutu 10min+mattojuoksu 40min). Töissä vielä 1h40min vaunulenkki ja liikuntakerho jossa pelasin reilun tunnin sulkapalloa kahden nuoren kanssa.

Keskiviikkona 20min thoraxtrainer+30min juoksumatto. Sekä töissä 1h20min vaunulenkki.

Torstaina tein aamusta juoksumatolla 30min vauhtileikittelyn. Kiihdyttelin vauhdikkaita spurtteja matolla ja ikkunasta katsellessani tuli hauska ajatus mieleeni. Olisko pikkasen siistiä jos toi ikkuna aukeisi ja pystyisin hyppäämään tästä aina tuonne prisman katolle saakka niinkuin Hulk (ollaan poikani Niilon 6v kanssa vannoutuneita supersankarifaneja). Puolituntinen meni nopeasti pompittuani suurinpiirtein koko Forssan ympäri kattoja ja piippuja pitkin,havahduin että ny pitää lähteä töihin. Harmi, oli hyvä lenkki kesken. Joo olin hieman väsynyt aamulla 😂

Sitten tuli perjantai ja se äkillinen muutos suunnitelmiin. Jumiskon Juha huuteli tiistaina facebookissa paria Tampereen yörogaining 8h suunnistuskisaan. Mietin hetken ja vastasin että kiinnostaa kyllä. Mutta suunnistaitoni on sitä luokkaa että, etsin kaupan pihalla usein autoa pitkään kun en löydä sitä. Kun Juha lupasi hoitaa suunnistuksen, niin joukkue oli kasassa. Vähän kyllä jännitti miten jaksan, kun tiesin miten kovan luokan kaverista oli kyse.

To-pe yönä taaperomme Kerttu päätti että tänä yönä meillä ei nukuta, n. 3h yöunien ja työpäivän jälkeen oli lähtö illaksi Tampereelle. Sinne pääsin Mikan ja Marin kyydillä, he olivat tulossa samaan tapahtumaan. Kisakeskuksella oltiin n. 19.30,karttojen jako oli klo 20 ja startti klo 22.00. Tehtiin Juhan kanssa reittisuunnitelma noin kolmessa varttissa, Juha arvioi että matkaa tulisi n. 60km jos ei hirveästi eksyillä.

Alkuhäröilyn jälkeen saatiin juonesta kiinni, pidettiin hyvää vauhtia ja rastitkin löytyi suunnitelman mukaan.  Kolmen tunnin jälkeen sanoin Juhalle että voidaanko hieman rauhoittaa vauhtia ja ottaa ylämäet vähän kevyemmällä jalalla, tässä on kuitenkin vielä 5h edessä. Mielummin avaan suuni kun siltä tuntuu, kuin roikun väkisin perässä ja tipahdan jonnekin metsään. Vauhdin rauhoittaminen ja kofeiinipillerit auttoi kummasti ja pysyttiin aikataulussa hitaammallakin menolla. Juoksuvauhti taisi olla silti kokoajan 5.45-6min/km. Mutta mäet otettiin rauhallisemmin. Yö kului mukavasti ja rastit löytyivät ilman isompia pummeja.

Vikan tunnin aikana alkoi itselläni jalka jo painaa. Niihaman metsäpoluilla ja varsinkin isoissa ylämäissä, ei ollut vaikea arvata kumpi meistä on vetänyt maailmalla pisimmillään jopa 900km vuoristoultrajuoksuja ja kumpi pohti etteikö tämä pirunvuori lopu koskaan….

Kello alkoi lähestyä kuutta aamulla, oltiin kierretty suunnittelemamme reitti kokonaan ja maalileimaus tehtiin ajoissa.  Pisteitä olimme keränneet 190, matkaa kertyi 61.25km ja aikaa tähän käytettiin 7h50min.

Vaatteiden vaihdon ja suihkun jälkeen katselimme tulosluetteloa jossa olimme kuin olimmekin sijalla 3. Joukkueita oli yhteensä 65kpl. Eli meni melko hyvin, siihen nähden että suunnitelmana oli tehdä rento 8h peruskuntotreeni.

Kisa oli mielenkiintoinen, sillä haimme rasteja ihan Tampereen ydinkeskustasta sekä metsästä. Sääennuste ennen kisaa oli että sataa vettä koko yön. Se ei onneksi täysin pitänyt paikkaansa, vaikka melkoa kostea yö oli silti.

Tossuiksi kisaan valitsin Hoka oneone speedgoat3:set. Sg on ollut luottokenkä jo pitkään, varsinkin pidemmillä polku-ultrilla. Mutta tiesin sen sopivan parhaiten omista lenkkareistani, vaihtelevaan, märkään ja liukkaaseen alustaan jota Tampeereen yössä oli. Tämä kenkä sopii omaan jalkaani loistavasti, enkä rasvannut tai teipannut jalkoja ennen starttia, vaikka tiesin että jalat kastuvat varmasti.

Itselle tämä oli erittäin positiivinen kokemus ja tärkeä onnistuminen rikkonaisen loppukesän ja syksyn jälkeen.
Lauantai päivä menikin hieman väsyneenä. Otin parit lyhyet päiväunet ja illasta makoilin 3.5h paljussa, joka oli taloyhtiön puolesta tilattu pihalle. Lämmin palju rentoutti mukavasti väsyneitä jalkoja. Nukkumaan menin kyllä kasin jälkeen, ku en vaan enään pysynyt tolpillani.

Sunnuntaina mietiskelin ääneen, että pitäis jossain välissä 30min lenkki tehdä niin pysyy marrasputki kasassa. Poikani Niilo ehdotti yhteistä mäkitreeniä,koska hiihtokoulussa sanottiin että mäkitreeni on hyväksi hiihtäjille. No kamat päälle, Niilolle sauvat varastosta ja mäkeen. Hienosti meidän 6v jaksoi tunkata sateessa 41minuuttia. Ja itse sain vähän kuona-aineita liikkeelle jaloissa, kaikki voitti tässä treenissä. Mikäs sen parempi tapa aloittaa isänpäivä kun yhteinen lenkki pojan kanssa.

Loppupäivä otettiin rennosti kotona, lautapelejä pelaillen ja netflixiä kytäten.

Ensi viikko tulee varmasti otettua hieman kevyemmin, jotta palautuminen 8h kisasta onnistuu hyvin. Mutta aktiivinen palautuminen on paras palautuminen.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Taas ois aika laittaa viikko pakettiin. Ja vähän kenkätestausta.

Maanantaina aloitin päivän 30min thoraxtrainer hiihdolla. Illalla mentiin Nikon ja Markon kanssa hunnarille, jossa tehtiin 1h30min mäkitreeni otsalamppujen valossa. Nyt pyrin tekemään joka viikko yhden mäkitreenin, tämä on mainio voimatreeni jaloille ja sauvojen kanssa saa myös yläkropan käyttöön. Sopii niin polkujuoksijalle kuin, katumaratoonarillekkin. Hunnarilla tulee n.35m vertikaalista nousua, yhdellä vedolla. Nousut tehtiin kävellen, mutta alaspäin juostiin rennon reipasta vauhtia. Alamäkijuoksu, etenkin epätasaisessa maastossa kehittää hyvin juoksutekniikkaa ja tasapainoa.

Tiistaina ehdin tehdä ennen töitä pienen sisätriathlonin, eli 20min thoraxtrainer hiihto+10min soutu +30min juoksumatolla. Monipuolinen aloitus päivälle.

Keskiviikkona oli lepoa urheilusta, tosin töissä tuli tehtyä tunnin kävelylenkki. Mikäs sen parempaa kuin aktiivinen lepo.

Ke-To yö meni valvoessa kuumeisen ja flunssaisen Kertun (1v2kk) kanssa. Joten torstaina katsoin paremmaksi olla rasittamatta itseäni jo valmiiksi väsyneenä. Kävin illalla paikallisessa Intersportissa talvitakkiostoksilla ja sain myös testattavaksi Puman speed orbiter juoksukengät.

Näillä tossuilla juoksin perjantaina aamulla 35min vauhtileikittelyn matolla ja illalla tunnin rauhallisen lenkin urheilukentällä. Lisäksi sunnuntaina reilu 13km, 5min/km vauhtia Mikon kanssa.

Ensikokemus oli jännä, kun laitoin tossun jalkaan ja kävelin niin tuntui että kenkä rullaa itsestään eteenpäin. Pohjan materiaali ja keskellä oleva “jousi” toimii niin että se ohjaa askeleesta tulevaa energiaa eteenpäin. Omasta mielestä tämä kenkä toimii parhaiten reippaassa kävelyssä, tai kovassa juoksussa. Perushölkällä kengän ominaisuudet ei pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Voisi sanoa että, mitä kovempaa menet sitä paremmin huomaat kengän rullaavuuden. Itse voisin kuvitella käyttäväni tätä kisakenkänä aina lyhyistä matkoista, kuuteen tuntiin. Kenkää Forssassa myy ainakin kutomon Citymarketin Intersport.

Lauantaille olin luvannut mennä Nikon kanssa Eerikkilään, jossa Finnish maraton runners oli syysleirillä. Tarkoituksena oli vetää heille polkujuoksu paikallisilla poluilla. Juoksijoita oli n.20, osan tunsin ennestään ja sain lisää uusia tuttavuuksia. Lähdimme yhdessä liikkeelle, mutta melko nopeasti jakaannuimme kahteen porukkaan. Oma ryhmäni teki 2h48min polkujuoksun syksyisellä Ilvesreitillä.

Perjantaina alkoi marraskuu ja sen myötä jälleen kerran marrasputki. Eli juoksua joka päivä marraskuussa vähintään 25min. Olen aikaisemmin ottanut jonkilaisen lisähasteen omaan putkeeni, parhaillaan on tullut yli 700km kuukauteen tai kiivetty 33 000m verikaalista nousua. Tänä vuonna juoksen joka päivä mutta en aseta mitään tavoitetta,koska tässä kuussa on paljon muutakin ohjelmaa.

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Moi

Tällä viikolla sain tehtyä pitkiin aikoihin kunnollisen treeniviikon, johon olen itse oikeasti tyytyväinen. Juoksua kertyi yhteensä 100,42km ja kuntosalilla vietin 1h45min.

Aikaa treeneihin meni 13h13min, lisäksi iltaisin tuli joogattua tai venyteltyä lasten mentyä nukkumaan. Luojan kiitos meillä muksut nukahtaa arkisin jo kasin jälkeen, niin saa hiljaisuudessa tehdä joogat, se tyhjentää mukavasti pään ennen nukkumaan menoa ja avaa jumit.

Tällä viikolla tein kaikki salitreenit klo 7 aamulla, kutomon liikuntakeskuksessa ennen töihin menoa. Pari lenkkiäkin juoksin aamusta, koska vaimo lähti iltavuoroon samalla ovenavauksella kun tulin töistä.

Lauantaina ajeltiin Mikon ja Nikon kanssa Nuuksioon, missä juostiin 4 tuntia syksysillä metsäpoluilla ja vähän polkujen ulkopuolellakin. Sinne lähdettiin jo klo 7.25 niin oltiin ajoissa takaisin kotona.

Sunnuntaina juoksin Forssan puistojuoksijoiden kanssa yhteislenkin 20km ja siihen parin kilsan loppuverryttelyt päälle.

Tällä hetkellä on siitä hyvä tilanne, että vaimo on kotona hoitovapaalla ja tekee satunnaisia iltavuoroja.  Ettei urheilu vie kaikkea vapaa-aikaa, pystyn ottamaan treeniaikaa myös aamusta ennen töihin menoa. Itselle ei ole ongelma herätä viideltä harjoittelemaan, jos menen kasiin töihin. Koska nukkumaan pääsen tarvittaessa jo ennen 20.30 niin ei pääse kertymään univelkaa.

Viime kirjoituksessa jäi tarkoituksella vuosi 2019 käsittelemättä. Ja kerron nyt vähän miten tammikuusta on tultu tähän päivään, monien kuoppien ja mutkien kautta…

Vuosi vaihtui Hämeenlinnan sairaalassa, tyttäremme Kertun (silloin 4,5kk) kanssa. Tuossa linkki facebookin sivulleni, tammikuussa kirjoittamaani tekstiin, jossa kerron asiasta enemmän.

https://m.facebook.com/korpelajanne/photos/a.756910961125602/1105953402888021/?type=3&source=54

Kun sairaalasta kotiuduimme ja stressi helpotti, iski itselle kova flunssa ja väsymys joka kesti pitkälle helmikuun puolelle. Ja samalla hautasin tavoitteeni tupla triahlonista tänä vuonna.

Helmikuun puolivälin jälkeen aloitin treenit varovasti ja kunto siitä alkoi pikkuhiljaa palautua. Hiihdin myös melko paljon, pidän hiihtoa hyvänä oheislajina juoksulle.

Maaliskuussa toi lisämotivaatiota, kun voitin Suunnon maailmanlaajuisessa verticalweek kilpailussa suunto9 baro urheilukellon. Kelloja jaettin yhteensä 3kpl, 1meni Norjaan ja toinen taisi olla Espanjaan. Tein viikon aikana hunnarilla mäkitreeniä, mount everestin korkeuden verran.
Samalla viikolla sain myös palkinnon seudun urheilugaalassa, kunnon kuntalaisena. Palkinto jaetaan sellaiselle, joka omalla toiminnallaan motivoi ja kannustaa myös  muita liikkeelle.

Huhtikuun alussa viikkotunnit alkoi olla säännöllisesti 15-20h ja juoksu tuntui helpolta. Loppukuusta paikallisessa Tammela trail runissa, pienenä yllätyksenä kovan viikon päälle tuli 5.sija kovassa porukassa.

Toukokuussa hyvä meno jatkui ja voitimme Liukan Mikon kanssa Lohjan kalkkipetteri ultrarunin joukkuekisan. Juostiin 6 tuntiin 85km. Kisareitti oli n. 3km kierros vanhalla tehdasalueella, jota juostiin vuorotellen. Olimme ainoa kahden hengen joukkue, muissa tiimeissä oli 3-8 kilpailijaa.

Viikko Lohjasta juoksin Kuusamossa karhunkierroksen 83km polkujuoksun aikaan 11h30min. Koko päivän satoi vettä mutta juoksu meni suunnitelman mukaan.

Kuusamon jälkeen päätin että nyt täytyy levätä hetki ja antaa kropan palautua kunnolla. Alla oli 9 viikon putki, jossa juoksin pelkästään jo viikonloppuisin 43-83km päiviä.

Viikon verran otin iisisti ja sit iski 6 viikon flunssajakso josta olin terveenä ainoastaan juhannusviikon. Juhannuksen vietimme Tampereella ja aattoaamuna kävin Sorvassa juoksemma puolimaratonin aikaan 1h39min.

Heinäkuun 13pv lähdin huonolla valmistautumisella, sekä vielä vähän toipilaana (en suosittele missään nimessä toipilaana urheilua) Hetta-Ylläs 160km juoksuun Lapin avotunturissa. Aivan huikeat maisemat ja hieno tapahtuma.  Ekat 100km meni melko kevyesti, mutta sen jälkeen alkoi matka painaa ja tuntua kropassa.

Kisa päättyi kun kirjamellisesti tipahdin 141km kohdalla Ylläksen huoltopisteellä tuolille ja siihen jäin. Viimeiset 7km olin jo aivan muissa maailmoissa, istuskelin kivien päällä ja keräsin voimia että jaksan huoltopisteelle. Koskaan aiemmin missään kisassa ei ole pelottanut, että miten selviän täältä pois. Sairastelut olivat tehneet tehtävänsä.

Ylläksen keskeytyksestä kesti palautua pitkään ja motivaatio oli hukassa, koska kunto ei ollut mikään paras.
Yritin keksiä uusia tavoitteita ja motivoida itseäni niiden kautta. Syyskuulle ilmoittauduin Ruissalon puolikkaalle 21.9, se meni aikaan 1h37min. Ihan hyvä tulos olemattomalla valmistautumisella. Ajattelin että eiköhän tämä tästä taas lähde ja fiilis oli hyvä, mutta vain hetken.

Ruissaloa seuraavana maanantaina sain puhelun työterveyslääkäriltä,koskien laajaa verenkuvaa ja sydänfilmiä jossa olin käynyt viikkoa aiemmin.

Sydänfilmissä oli jotain poikkeavaa ja sain ajan kardiologille. Tämä tiesi rasituskieltoa kunnes asia on tutkittu. Siinä meni reilu 2viikkoa pakkolevossa ja sain vielä viikon flunssankin.

Kardiologi ei nähnyt sydänultran jälkeen mitään syytä, miksi en saisi juosta. Käski kuitenkin olla tekemättä, mitään maksimisyketreenejä. Muuten saan kuntoilla jaksamisen mukaan. Koska mitään oireita ei ole ollut.

Sain lähetteen vielä kuntopyörällä tehtävään rasitustestiin. Jossa poljin nuoren lääkärin, tähänastisen uran parhaan tuloksen. Sekä odotan vielä aikaa magneettikuvauksiin. Työterveyslääkärin ensiepäilyt sydänlihasrappeumasta, olivat onneksi liioiteltuja. Mutta säikäytti kunnolla ja pisti arvostamaan terveyttä vielä enemmän.  Sydämessäni on ilmeisesti oikeanpuoleinen haarakatkos, mutta ei haittaa harrastusta.

Tämän episodin vuoksi jäi Vaarojen maraton Kolilla väliin, mutta siirsin osallistumisen ensi vuodelle.

Nyt en ota loppuvuodelle mitään kisoja. Ainoastaan joulukuussa järjestän jälleen, jouluiloa hyväntekeväisyys juoksun.

Nyt on parempi alkaa tekemään huolella peruskuntokautta, jotta pääsee taas sille tasolle että voi turvallisin mielin lähteä kisoihin. Muutamia on jo kalenterissa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Janne Korpela