näyttää 17 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Erään juoksijan tarina.

Kertomus siitä mitä juoksu voi tehdä elämälle 🙂

Nyt olen tullut juoksijana siihen pisteeseen että olen myöntänyt itselleni, etten pärjää enään omin voimin vaan on pyydettävä apua….

Kerrataan vielä miten kaikki aikoinaan alkoi…..

Kerron tarinani kaikille juoksijoille tai sellaisiksi haluaville kaunistelematta, jotta jokainen tietäisi mitä se tarkoittaa kun juoksu vie mukanaan. Ehkä tämän jälkeen mietit uudestaan, ennen kuin otat sen ensimmäisen askeleen kohti pimeää puolta ja täydellisiä juoksuflowhetkiä joita tavoittelet uudestaan ja uudestaan aikaa tai paikkaa katsomatta…..

Eletään alkuvuotta 2010 ja olen hyvässä lihassa oleva 104kg painava, epäterveellisesti syövä, päihteitä runsaasti käyttävä 27 vuotias nuorimies. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, pelkoa ei terveellisemmän elämän aloittamisesta ollut ja tällä vauhdilla maaliviiva voisi tulisi ennenaikaisesti vastaan varmasti jossain vaiheessa. Elämä siis hymyili, viikot käytiin töissä Atrialla, viikonloput ja kaikki lomat meni aika lujaa. Maanantaiaamuisin maistui kissanpaska suussa  viikonlopun rientojen jäljiltä ja olo oli jatkuvasti väsynyt…..

Kuitenkin jossain vaiheessa päähäni alkoi tulla erittäin huolestuttavia mietteitä, pitäisiköhän sitä painaa hieman jarrua, ehkä miettiä vähän mitä suuhunsa laittaa ja että eihän tätä voi jatkaa loputtomiin….

Nämä oudot ajatukset pyörivät jonkin aikaa päässäni, vaikka niitä kovasti yritin viikonloppuisin päihteillä tukahduttaa. Nousivat ne aina uudestaan pintaan, kunnes lopulta oli otetttava puhelin käteen ja soitettava kohtalokas puhelu. Voi kun silloin olisin tiennyt millaisen ketjureaktion se puhelu tulisi käynnistämään….

Puhelimen päässä vastaa Kutomon Fysioterapia ja liikuntakeskus, esittelen itseni ja kerron että haluan kuntosaliohjelman ja vuosikortin. Sovimme ajan jolloin tulisin tutustumaan saliin ja samalla kävisimme läpi millaisesta ohjelmasta olisin kiinnostunut. Oikeastaan ensimmäisen kerran jälkeen olin jo koukussa, en sitä vain itse tiennyt silloin.

Muistan kun luulin hallitsevani askeleet ja uskottelin itselleni ettei tässä juoksussa ole mitään järkeä, tämä 9 minuutin alkulämmittely saa riittää minulle. Mitään akkamaisia juoksutrikoita ei tämän miehen yllä tulla näkemään koskaan, juoksussa ei oo mitään järkeä tyhmien ihmisten touhua jne….

Joitain viikkoja kului ja juokseminen pysyi ihan hallinnassa, tosin sen huomasin että jaksoin juosta jo koko 9 minuuttia, toleranssini oli siis kasvanut. Painokin alkoi pudota, koska olin myös jättänyt herkuttelun pienemmälle. Olokin oli ajoittain jo paljon pirteämpi, viikoloppuisin kuitenkin pidin huolen että, ei kuitenkaan liian hyvään kuntoon pääsisi.

Luulin siis näiden viikonloppujuhlimisten ansiosta hallitsevani juoksua, vaikka samalla olin kuitenkin vajoamassa huomaamattani syvemmälle….  Ja juoksu alkoi ottaa otetta.

En edes enään muista missä vaiheessa havahduin että mähän olen ilmoittautunut juoksupäissäni syksyllä juostavalle Ruissalon puolimaratonille. Valehtelin taas itselleni, mutta se sujui jo helpommin, kyllähän sitä nyt aina puolikkaalle voi treenata ja sen juosta tää on ihan hallussa vielä. Asiat vyöryivät huimaa vauhtia eteenpäin, oloni oli jatkuvasti hyvä, nukuin paremmin, olin pirteä, itseluottamukseni oli kasvanut ja selvät viikonloput olivat jo enemmän sääntö, kuin poikkeus. Sillä olihan sunnuntain pitkä lenkki saatava tai muuten en pääsisi puolikasta läpi. Se oli todella outoa aikaa, kesä meni äkkiä ja syksyä kohti mennessä olin jo aktiivijuoksija ja viimein syyskuun loppu koitti. Ruissalojuoksujen lähtöviivalla seisoi 78 kiloiseksi laihtunut,entinen ylipainoinen, päihteitä käyttävä, tupakoiva ja huonosti syövä, nykyinen pahasti terveelliseen elämään koukussa oleva juoksija.

Ruissalon puolikkaan tulin maaliin ajassa 2h2min, mutta eihän se enään riittänyt. Shortsit vaihtuivat kompressiotrikoisiin ja kaappiin alkoi ilmestyä useita pareja erilaisia kenkiä. En edes enään yrittänyt peitellä että juoksen ja juoksuvarusteetkin olivat kaikkien nähtävillä eteisessä. En siis välittänyt enään muusta kuin tästä uudesta terveellisemmästä elämästä.

Jotkut kaverit kyllä yrittivät kaikkensa että palaisin takaisin entiseen elämääni, soittelivat jopa öisin ja pyysivät baariin mukaan, tarjoisivatkin. Lopulta en enään vastannut puhelimeen, koska en halunnut että mikään tulee minun ja juoksun väliin.

Ja eihän se puolimaraton kauaa riittänyt, tieni oli se perinteinen että aina on saatava lisää mikään ei enään riitä eikä tunnu missään lopulta juoksin maratoneja ja useita ultramatkoja aina 166km saakka. Normaali viikkoannokseni oli reilusti yli 100km  ja siihen vielä punttisalit ym treenit päälle. Kokeilin kaikkea, mitä vaan oli saatavilla hiihdin 24h, pyöräilin 421km vuorokaudessa, uin järven yli ja osallistuin triathloneihin missä vedetään juoksua, uintia ja pyöräilyä sekaisin, vedin maratonin 35 asteen helteessä pispalan portaissa…. Juoksin jopa Suomen päästä päähän kuukaudessa 1390km. Voin myös fyysisesti, sekä henkisesti mainiosti, sekä olen saanut roimasti itseluottamusta ja kouluttautunut uuteen ammattiin. Näin upeita paikkoja ja maisemia sekä tutustuin erittäin hienoihin ihmisiin.

Tätä kirjoittaessani olen nyt ollut lokakuusta saakka kuivilla ultrajuoksusta, jolloin tulin maaliin 131km pituiselta Vaarojen maratonilta tässäkin vedin 26 tuntia putkeen nukkumatta. Kisan jälkeen aloin miettiä että pitäisikö sitä koittaa hieman lyhentää matkoja? Nyt olen pystynyt pitämään treenin maltillisena 3kk, mutta tuntuu että olen hieman eksyksissä näiden lyhyempien matkojen suhteen. Pelottaa että ne treenit ja matkat lähtee taas lapasesta ja se on jälleen menoa….

Kuten silloinkin kun kaikki alkoi sain opastusta aloittamiseen helposti, oikestaan yhdellä puhelin soitolla kuka vaan saa mitä tahansa. 

Joten tartuin nytkin puhelimeen, soitin eräälle kovalle kestävyysurheilijalle ja pätevälle valmentajalle jolta pyysin apua tilanteeseeni.  Yksin en pystyisi pitämään kilometrejä ja treenitunteja maltillisina sekä järkevinä, mutta ammattilaisen avulla uskon, että onnistun ja jonain päivänä olen hallitsen kilometrit ja treenitunnit.

Eli Enduransere:n Timo Sereniuksen kanssa aletaan miettiä treenejä, tavoitteena  juosta tänä vuonna, maraton alle 3h15min sekä osallistua M35 sarjan sm maratoniin.

Ensi vuonna tavoite olisi alittaa 3 tuntia M35 sarjassa sm maratonilla ja osallistua aikuisurheilijoiden MM-kisoihin Tampereellla ja juosta siellä elämäni paras puolimaraton.

En usko että koskaan parannun täysin tästä juoksijan elämästä, mutta koitan elää sen kanssa päivän kerrallaan.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/janne.korpela.7

https://www.instagram.com/korpela_janne/

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!

Viimeksi kirjoitin Vaarojen maratonista ja sen jälkeisestä polvikivusta. Lokakuun jälkeen onkin taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Polvikipu helpotti ihan lepäilemällä ja särkylääkkeillä alle kahdessa viikossa. Mutta ensimmäinen juoksu polvikivun jälkeen oli puolimaraton puistojuoksussa, se meni ihan mukavasti, rennon reipasta vauhtia aikaan 1h43min. Hieman oli kroppa vielä ihmeissään vaaroista.

Noin vuorokausi tämän puolikkaan jälkeen alkoi tuntua vasemmassa jalkapohjassa kipua, ensin hieman lievempää ja lopulta melko voimakastakin. Olin pari päivää rasittamatta jalkaa ja kipu helpotti sillä pystyi tekemään kävelylenkkejä mutta kun seuraavalla viikolla koitin juoksua kipu palasi.

Ajattelin että eipä tässä mikään kiire ole jalan kanssa, kaikki tämän vuoden juoksutavoitteet on jo saavutettu maaliin saakka. Otetaan nyt rennosti ja tehdään punttitreeniä, samalla rullailin putkirullalla jalkapohjia ja tein varovasti varpaille nousuja venyttelin myös normaalia enemmän.

Sain myös Forssan Intersportista testiin Footbalance pohjalliset, jotka muotoiltiin jalkapohjan mukaan. Pohjalliset tuntuivat oikein mukavilta jalassa heti alusta saakka, otin ne käyttöön töissä ja kävelylenkeillä juosta en vielä uskaltanut. Pohjallinen siis tukee jalkaa juuri sopivasti, mutta laittaa myös jalkapohjan itse töihin.

Ja kuin tilauksesta, myös Asicselta tuli testiin Novablast kengät. Novablast on hyvin vaimennettu ja pehmeän tuntuinen jalassa. Ensifiilis olikin että tuntuu että olisin ollut trampoliinin päällä. Mutta yllättävää ,verrattuna muihin vastaavan vaimennuksen omaaviin kenkiin. Novablast on erittäin rullaava ja kevyt kenkä. Itsellä tämä kenkä soveltuu parhaiten pitkiin ja rauhallisiin lenkkeihin, enkä sano ettenkö voisi käyttää myös yli 100km asfalttiultrissa. Myöskin kävelylenkeillä kenkä on ollut erittäin toimiva, ehkä juuri hyvän rullaavuuden ansiosta. Juoksumatolla en jostain syystä saanut hyvää tuntumaa, myöskään kovavauhtisilla lenkeillä, kenkä ei varmastikaan pääse oikeuksiinsa. Mutta suosittelen lämpimästi pitkille ja rauhallisille lenkeille, niin kävelyyn kuin juoksuun ulkona.

Loppuviikosta laitoin pohjalliset uusiin kenkiin ja ilokseni huomasin että 45min hölkkäily vesisateessa tuntui aivan mahtavalta ei minkään näköistä kiputuntemusta jalkapohjassa.

Tästä saikin treenailla pari viikkoa terveenä ja samalla osallistuin perinteiseen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaukseen Hunnarilla. Joka oli tänä vuonna poikkeuksellisesti viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Täällä kiersin n.600m kierroksen 60 kertaa, 6h aikana, vertikaalista nousua/kierros tulee n.35m.

Kolme päivää Hunnarin jälkeen, heräsin aamuyöstä ja sanoin heti vaimollekin että nyt on hieman outo olo ja kurkku tuntuu kipeältä. No siinä menikin sit viime viikko kokonaan angiinassa ja kuumeessa. Oltiin vielä molemmat vaimon kanssa kipeänä, mukavaa hommaa varsinkin kolmen muksun kanssa. Onneks Nelli 9v ja Niilo 7v pystyy jo jonkin verran auttelemaan. Ja iso kiitos isovanhemmille joista oli apua.

Nyt on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä ja tämän viikon olen vielä rasittamatta itseäni isommin, koska vuosi sitten sairastamani sydänlihastulehdus saattaa uusiutua helposti ja tätä riskiä en halua missään nimessä ottaa.

Oon ollut myös hoitovapaalla marraskuun alusta saakka ja olen aina elokuuhun 2021 saakka, tämä on ollut jo nyt aivan mahtavaa aikaa. Rakastan yli kaiken kiireettömiä aamuja, riittää että vanhemmat muksut saa lähtemään kouluun ajoissa. Sit oon nautiskellut Kertun kanssa aamupalaa kaikessa rauhassa. Yleensä perus aamupäivä menee niin, että aamiaisen jälkeen olen pukenut Kertun juoksurattaisiin ja ollan hölkkäilty kaupungille esim. torille pillimehulle, siitä taas jonkin verran juoksua ja leikkipuistoon ja puistosta juosten kotiin. Tässä saa hyvin 1-2h juoksua ihan ohimennen. Sit ollaan syöty ja laitan Kertun päikkäreille, tämän jälkeen alkaakin yleensä jo isommat tulla koulusta niin heille välipalaa ja läksyjen tarkistus. Illasta oon tehnyt usein vielä toisen treenin, esim. Niilon partion tai Nellin ratsastuksen aikana ehtii tehdä hyvän punttitreenin tai vaikka toisen lenkin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!!!

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

juosten blogi

VAAROJEN MARATON 130km (2-3.10 2020)

-Voimakkaasti eletty vuorokausi-

Vaarojen ultramatka eroaa, Suomen muista polku-ultrista siten että startti on illalla ja maastoltaan se on ylivoimaisesti haastavin… kivikkoa, juuria, mutaa ja nousumetrejä ainakin 5000. Jo se tekee kisasta haastavan että suuri osa ajasta mennään pimeässä, mikä ei kaikille sovi.

Kisapaikalle Kolille saavuimme torstai-iltana, lämmitimme saunan ja hengailimme mökillä. Itse pakkasin repun jo valmiiksi perjantai-illan starttia varten. Juomaksi dexalin urheilujuomaa, honestyn geelejä, dexalin geelejä suklaapatukoita ja taffelin trail mix pähkinärusinasekoitus. Mukaan otin myös magnesiumia, suolatabletteja, glukoositabletteja, buranaa ja kofeiinipillereitä. Sekä pakolliset varusteet, vedenpitävä takki, ensiside, avaruuslakana ja puhelin vesitiiviisti pakattuna.

Perjantaina haettiin numerolaput ja muu kisamateriaali heti kun kisatoimisto aukesi klo 15, paikalla oli jo mukavasti väkeä. Lappujen haku oli tällä kertaa ulkona ja jonotus sujui hyvin turvälit huomioiden. Tämä jälkeen takaisin mökille, pieni hetki lepoa äänikirjan parissa ja varusteet ylle.

Lähtöpaikalle suuntasimme hieman ennen viittä, startti olisi klo 18. Mutta halusimme olla ajoissa paikalla jos esim. parkkipaikalta kisa-alueelle menevään bussiin joutuisi jonottamaan ja saisi rauhassa laittaa puolivälin huollon oman huoltolaatikon valmiiksi. Kaikki sujui kuitenkin nopeasti ja olimme hyvissä ajoin jo valmiina. Itselläni jo maanantaina alkanut voimakas tunne maaliin selviämisestä vaan voimistui mitä lähempänä starttia olimme.

Klo 18 startti sitten tuli ja viimein se oli alkanut revanssini kisasta jonka olen vuosina 2016 ja 2017 keskeyttänyt. Tällä kertaa olin päättänyt selviytyä voittajana, vaikka mikä olisi….

Koli-Rykiniemi 19km: Ensimmäinen tunti saatiin juosta ilman otsalamppua, mutta melko pian klo 19 jälkeen sytytin valot päälle sillä näillä teknisillä ja kivikkoisilla poluilla täytyy olla tarkkana. Lähdön oti melko rauhassa, mutta kun tuntui että juoksu on helppoa niin kiristin hieman tahtia ja ohitinkin aika monta juoksijaa ennen Rykiniemeä. Siellä on ensimmäinen huoltopiste heti kahluuosuuden jälkeen. Huoltopiste tässä kisassa tarkoittaa, että saat lisää vettä pulloihin sillä kaikki muu energia pitää kantaa itse.

Rykiniemi-Kiviniemi 39km: Rykiniemestä matka jatkui kohti haastavuudestaan kuuluisaa eteläpään lenkkiä, päätin että otan eteläpään osuuden todella varovasti etten väsytä tai riko itseäni heti alussa. Eteläpään lenkki kuitenkin tuntui menevän melko sujuvasti ja hyvällä askeleella. Meitä oli pieni porukka siinä minkä kärjessä menin, mutta hetken päästä olin tehnyt eroa muihin jonkin verran ja etenin yksin. Ekalla kierroksella ei eteläpäästä jäänyt oikeastaa muuta mieleen kuin polun vieressä oleva iso kasa karhun ulostetta. Mietiskelin itsekseni että nyt on sen verran paljon kaheleita liikkeellä, että kai ne pedotkin tajuaa pysytellä omissa oloissaan. Kiviniemeen saavuin hyvävoimaisena, täytin pullot ja jatkoin matkaa tietä pitkin juosten.

Kiviniemi-Peiponpelto 54km: Vähän matkaa hölkkäiltyäni ihmettelin kun vatsaani alkoi vääntää ja sinne kertyi myös ilmaa. Kun tämä rauhoittui niin alkoi tulla imeytymisongelmia ja vatsa oli sekaisin. Rauhoitin vauhtia ja Ryläyksen loppupäässä oli pakko oksennella vatsa tyhjäksi. Tästä kävelin huoltoa kohti otin suolaa, söin pähkinöitä varovasti ja join pieniä määriä urheilujuomaa. Peiponpellon huollossa menin suoraan bajamajaan, jossa vatsa tyhjeni kunnolla toisesta päästä. Huollossa otin pullot täyteen jälleen ja jatkoin matkaa kohti puoliväliä.

Peiponpelto-Koli 65km: Melko nopeasti peiponpellosta lähdettyäni huomasin ilokseni, että vatsaongelmat rauhoittuivat ja energiat alkoivat taas upota. Kolia lähestyessäni huomasin kuitenkin että oikean jalan polvessa alkoi tuntua kipua aina ylöspäin kiivetessäni. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa menoa, vaan jatkoin kohti huoltoa ja ajattelin että eiköös se siitä rauhoitu kun istahdan hetkeksi Kolin puolivälin huollossa, syön ja juon hyvin. Kolille saavuin ajassa 11h25min. Söin riistakeittoa, join kokista, vaihdoin kuivat sukat ja vaimennetummat kengät jalkaan koska kipeytynyt polvi vaivasi edelleen. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä että tässäkö tää nyt oli, tai että jätän kesken. Ainoa ajatus oli laskea että ehdinkö aikarajojen sisällä maaliin jos joudun kävelemään.

Kierros 2

Kolilla pidin n.30min huoltotauon ja palasin ulos, siellä oli vielä pimeää joten valot jälleen päälle ja kohti toista kierrosta. Huomasin että muuten pystyin juoksemaan, mutta ylämäessä polvi tuntui kivuliaalta. Otin nousut todella varovasti, mutta juoksin aina vaan pystyin kun polvi sen tasaisella ja alamäessä vielä salli. Lampun sain sammuttaa noin tunnin jälkeen, tämä hetki kun yön pimeys haihtuu ja aurinko nousee on aina yhtä mahtava ja voimaannuttava. Pelkkä ajatus tästä hetkestä auttaa jaksamaan ylitse pitkän ja pimeän yön.

Rykiniemeä lähestyessäni kipua alkoi tuntua aina kun alusta oli muuta kuin tasaista ja täällähän ei tasaista juuri ole. Laskeskelin että vaikka kävelisin loppumatkan, niin ehtisin kyllä maaliin aikarajan sisällä. Kahluuosuudella vilvoittelin kipeää polvea mutta, se auttoi vain hetkellisesti. Otin myös buranaa, mutta sen vaikutus ei tuntunut kestävän kovinkaan kauaa, sillä polveen kohdistui kokoajan lisää rasitusta.

Rykiniemestä kohti eteläpäätä olin jo varma että loppumatka mennään kävellen, jalka ei kestänyt enään juoksua ja kävelykin tuntui hieman. Aikaa kyllä oli reilusti joten en stressanut maaliinpääsystä sen enempää, sinne oli päättänyt mennä vaikka sit vaan yhdellä jalalla. Välillä koitin ottaa juoksuosuuksia, mutta en nähnyt niissä enään järkeä halusin varmistaa vain maaliintulon. Mikäs siinä retkeillessä, kaunis aurinkoinen päivä, sekä paljon muita juoksijoita radalla. Sillä aamusta oli startannut myös muuta sarjat, juttelinkin monen kanssa ja sain todella paljon kannustusta ja tsemppausta loppumatkalle.

Eteläpäästä saavuin jälleen Kiviniemeen, jossa kävin vessassa täytin pullot ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Ryläyksen teknisillä osuuksilla polvikipu yltyi jälleen mutta yritin vain sulkea kivun pois mielestäni, mm.laulelin itsekseni… ”pitkä on matka ja kivinen tie…”

Ryläyksenkin selvitin hitaasti mutta varmasti ja Peiponpellon huollossa täytin pullot ja kaivoin lampun repusta valmiiksi sillä ilta alkaisi kohta hämärtyä. Matkaa maaliin olisi enään 11km ja aikaa olisi vielä 6 tuntia, joten nyt vaan liikkeelle ja askel kerrallaan kohti Kolia. Tuntui että pimeys tuli nopeasti ja laitoin valot päälle, kilometri toisensa jälkeen nilkutin kohti maalia ja tuntui ettei tämä 11km lopu koskaan. Kunnes lopulta laskeuduin tielle, josta olisi loppunousuun matkaa 800m.

Siinä vaiheessa kun oli tiellä laitoin jopa vielä hölkäksi ja samalla aloin kelata kulunutta vuorokautta kaikkinen kipuineen ja ongelmineen. Silmäkulmat kostuivat kun käännyin loppunousuun ja lähdin kipeämään viimeistä 2km osuutta, mikään ei enään voisi estää sitä tosiasiaa että vihdoin olisin vaarojen maraton 130km finisher.

Maalin valojen näkyessä laitoin juoksuksi ja maaliviivan ylitin ajassa 26h27min. Samalla hetkellä otin repun pois selästä ja pudotin maahan, apina oli nyt karistettu selästä vihdoin kolmannella kerralla.

Maalissa minut ohjattiin sisälle, jossa vaihdoin kuivaa ylle laitoin toppatakin päälle ja lähdin maalissa vastassa olleiden kavereiden kanssa mökille. Jossa istuin kuumassa suihkussa puoli tuntia, söin 2 pitsaa, makkaran, vähän sipsejä ja nukahdin.

Tapahtuma oli hienosti järjestetty korona huomioiden ja kilpailijoista pidettiin todella hyvää huolta koko kisan ajan. Maaliin tullessa tultiin heti kysymään vointia, ohjattiin sisälle lämpöiseen, varmistettiin että kaikki on hyvin ja annettiin peitto hartioille.

Tällä hetkellä polvi on vieläkin kipeä, mutta se saa nyt parantua rauhassa. Ja palataan treenien pariin taas kun on sen aika. Nyt pidän hetken ansaittua lepoa.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!!!

Lomat on pidetty ja arkeen on palattu, joten treenaaminenkin on muuttunut taas aamupainoitteisiksi niin kuin ennen lomiakin oli.

Näin ruuhkavuosina oma-aika tuppaa olemaan melko harvinaista. Varsinkin kun vaimo tekee vuorotyötä ja on kolme lasta. Usein kello soi aamulla viiden maissa ja ennen kuutta olen jo treenaamassa.

Tällä tavalla saan vaikka joka aamu 3 tuntia aikaa itseni kanssa, omista harrastuksista ja urheilusta nauttien. Oma valinta käyttääkö ne aamun aikaiset tunnit nukkumiseen vai johonkin muuhun mistä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Vaimoni tykkää aamuisin mielummin nukkua, joten aamut ovat mun aikaani.

Aamuisin myös ajatukset on paljon selkeämpiä. Pelkästään tällä viikolla olen tehnyt huikeita suunnitelmia, koskien tulevia urheiluhaasteita. Ajatellen tulevaa syksyä ja ensi kesää mutta näistä myöhemmin.

Viime torstaina varmistui myös yksi asia joka muuttaa meidän perheen arkea loppuvuodesta. Vaimoni Jassu palaa työelämään ja itse jään hoitovapaalle elokuun puoliväliin 2021 saakka. Eli olen reilu 10kk kotona lasten kanssa, tai Nelli ja Niilo on päivät tietysti koulussa.

Niilokin aloitti ykkösluokan, kovasti poika on tykännyt koulusta. Saanut jo uusia kavereitakin, myös tyttöjen kanssa kuulemma ihan kiva leikkiä. Mainitsi myös että kaikenlaisiin ihastumisjuttuihin on mielestänsä liian nuori.

Nelliä ihmetytti vaan se, että nyt kolmannelle luokalle tullut uusi opettaja on nuori vasta valmistunut. Opet ei voi olla nuoria kuulemma.

Viikonloppu olikin yhtä juhlaa, kun ensin launataina juhlistettiin kaverin nelikymppisiä toiminnan täyteisellä päivällä ja illalla saunottiin mökillä. Itse menin autolla ja ajoin myös yöllä kotiin, joten itse olin täysin alkoholittomalla linjalla. Todella hauskaa oli silti, laskin tässä just että oon ollut kohta 600 päivää, etten ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina sit juhlittiinkin meidän pikku prinsessaa, eli kertun 2v juhlat. Vuokrattiin tätä varten Vikspirtti, joka on tilava ja myös ulkona pystyy olemaan varsinkin kun viikonloppuna kesäiset ilmat suosi vielä.

Tuli osallistuttua yhteen juoksukisaankin, 1.8 oli PNM trail Nousiaisissa. Siellä juoksin 38km Kurjenrahkan kansallispuiston poluilla. Maasto oli vaihtelevaa, välillä haastavaa kivikkoa ja juurakkoa mutta mukaan mahtui myös hiekkatieosuuksia.

Kisaan lähdin tekemään, hyvää vauhdikasta lenkkiä tavoitteena alittaa 4 tuntia ja tehdä ehjä juoksu. Päivä oli aamusta saakka lämmin +28 joten nestettä tulisi kulumaan. Kisapaikalla huomasin että olin unohtanut juoksulippikseni kotiin. Mutta Voccen musta lippalakki turkoosilla tekstillä lähti kisassa päähän. Toimi ihan hyvin kunhan vaan muisti kastella kunnolla joka huoltopisteellä.

Kisaan tuli otettua melko vauhdikas startti ja eka kilometri meni lähelle viittä minuuttia vaikka siinä oli yhdet kuntoportaat ja isompi mäki. Hiljensin tietoisesti vauhtia, sillä paahtava aurinko ja liian kova vauhti ei kantaisi kovinkaan pitkälle. Noin 31 kilometriä kulki tasaisesti ihan hyvää vauhtia. Huoltopisteillä join vettä ja tankkasin pulloihin urheilujuomaa. Juoksuliivin taskussa oli honestyn energiageelejä, niitä söin 30min välein. Nämä geelit sopivat itselleni kuumalla ilmalla, tuntuvat imeytyvän hyvin.

Viimeisellä 7 kilometrillä alkoi vasemman puolen lonkka kiristellä ja tuntui välillä melko ikävältä. Hiljensin hieman vauhtia ja kuulostelin miltä tuntuu, eikä tuntunut oikein kivalta. Joten otin 3 kertaa minuutin kävelypätkän hölkkäilyn välissä. Juoksuvauhtikin rauhoittui loppukilometreille. En halunnut että jalkaa kipeytyy enemmän tai siten että siitä tulee pidempi riesa. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3h51min joten tavoite neljän tunnin alituksesta täyttyi.

Tämä lonkan jumittuminen oli täysin omaa vikaa, sillä olin ennen tätä laiminlyönyt lihashuoltoa ja venyttelyä aika lahjakkaasti. Joten syyllinen tähän taitaa löytyä katsomalla peiliin.

Seuraava kisa onkin sit vasta lokakuun alussa vaarojen maraton, Himoksen reissun ja 52km polkujuoksun siirsin ensi vuoteen kun tuli tärkeämpi meno samalle päivälle. Saapahan ainakin treenailla kunnolla, ennen vaaroja. Varasin myös ajan jäsenkorjaajalle ennen Kolin kisaa, saa tutkia jalat miten paljon jumeja löytyy ja vääntää paikalleen. Olen kuullut tästä Jokioisten miehestä pelkkää hyvää.

Nyt olisi tarkoitus seuraavan kuukauden aikana juoksutunteja riittävästi, että jalat kestää lokakuussa 130 kilometriä haastavaa maastoa.

Janne Korpela

https://www.instagram.com/korpela_janne/?hl=fi

https://www.facebook.com/janne.korpela.7
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Mooooroooo!!!

Päivitellään tännekkin taas kuulumisia, hieman on jäänyt rästiin tässä loman aikana. Viimeksi kun kirjoitin niin olin valmistautumassa Nuuksio backyard ultraan, jossa olin kesäkuun lopussa.

Nuuksion kisaviikonloppuna oli erittäin kova helle ja se tulisi tekemään kisasta todella vaativan. Kisassa siis kierrettiin 6.7km lenkki tasatunnein. Ja se kuka on viimeisenä mukana voittaa.

Kisa starttasi perjantai-iltana klo 18 jolloin kierrettiin 2 kierrosta päiväreitillä, joka meni metsässä polkuja pitkin. Klo 20 siirryttiin yöretille,joka kulki kuntorataa ja maantien reunaa edestakaisen reitin. Itselläni meni ensimmäiset 12 kierrosta melko hyvin, ilman mitään ongelmia. Kengät vaihdoin jossain vaiheessa, Hokan cliftonit tuntui hyvältä asfaltilla jossa vauhti oli rauhallinen. Nämä ovat erittäin hyvin vaimennetut kengät jotka sopii hyvin rauhalliseen asfalttijuoksuun (kyseisellä tossulla juoksin Nuorgamista-Helsinkiin 2017). Alunperin piti juosta yöosuudet Puman speed 600 2:lla, mutta epähuomiossa ne jäi kotiin.

Päiväreitille palattuamme, yön yli juostuamme olo oli melko pirteä. Yleensä yöllä joskus pimeimpinä tunteina tulee sellainen fiilis että nyt pitäis olla nukkumassa. Mutta kun aurinko nousee ja uusi päivä alkaa sarastaa niin se piristää aina ihmeellisesti. Päiväreitilläkin meni muuta kierros ihan hyvin, lämpötila alkoi nousta taas melko kuumaksi.

Kierroksella 13 tuli ihmeellinen heikotuksen tunne, olin kyllä syönyt ja juonut mielestäni riittävästi mutta silti tuntui että energiat loppuvat. Join pullon tyhjäksi ja otin geelin. Huollossa olin 51min kohdalla, joten 9minuuttia aikaa tankata ja levätä. Join kokista sekä urheilujuomaa ja söin suklaata sekä energiageelin. Tämä hieman piristikin, mutta puolessa välissä seuraavaa kierrosta meno loppui, vatsassa hölskyi ja tuntui että mikään ei imeytynyt. Hetken päästä tuli todella huono olo ja aloin oksentaa. Muutaman kerran oksennettuani join loput urheilujuomat mitä pullossa oli, jatkoin matkaa ja juomat tuli hetken päästä ylös. Huoltoalueelle selvisin 56min ja joitain sekunteja päälle, ajattelin että tankkaan nopeasti energiaa ja nestettä, sillä tyhjällä kroppalla tuossa helteessä ei pitkälle mennä.

Mikään ei kuitenkaan pysynyt sisällä ja kun lähtökello soi nojailin polviini huoltoalueen reunalla ja oksensin. Tämä tarkoitti sitä että peli oli selvä, kroppa ei ottanut mitään vastaan sillä hetkellä ja olo oli melko heikko. Kävin ilmoittamassa järjestäjälle että tämä oli tässä sekä pääsin ”en sit jaksanutkaan” kuvaan.

Hetken aikaa kesti toipua huoltopisteellä ja yrittää juoda sekä syödä ihan pieniä annoksia kerralla, sillä kroppa oli melko kuiva ja tyhjä joten oli pakko yrittää saada edes hieman nestettä ja energiaa koneeseen.

Tämä on raaka kisa normaaliin ultrajuoksuun verrattuna. Esim. jos 100km kisassa tulee vastaavanlaisia ongelmia, voit oksentaa vatsan tyhjäksi vaikka levätä hetken ja tankkailla uudestaan sen jälkeen ja kävellä jonkin matkaa odottaen että tilanne rauhoittuu. Tämä kelloa vastaan taistelu ei anna anteeksi, tällaisia hetkiä.
Kierroksia kertyi itselleni 14 ja matkaa 94km. Yhteen kierrokseen meni aikaa suurinpiirtein 47-51min (viimeinen kierros hitaammin), tämä tuntui ihan sopivalta vauhdilta, koska ylämäet kävelin. Kisan aikana join kokista, vettä ja urheilujuomaa sekä yhden red bullin joskus aamuyöstä. Söin energiageelejä, karkkia, sipsejä sekä pitsaa. Tuula piti huoltopisteellämme huolen siitä että kaikkea oli tarjolla. Kiitos tästä.

Tämä oli itselleni kolmas pitkä kisa 5 viikon sisällä (härkätie 108km, pispalan porrasmaraton 12h23min ja nyt siis NBU 94km) kaikki nämä juostiin kovassa helteessä. Tämä rankka kisaputki vaikutti varmasti siihen että kroppa ei ollut täydessä iskussa.

Itse tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja katsotaan jos aikataulut sopii, niin olen myös ensi vuonna mukana. Kiitos Mikael ja Sari.
Mikä parasta oli mukava nähdä koronakevään jälkeen paljon tuttuja ihmisiä joihin olen saanut tutustua juoksun yhteydessä.

Nuuksion jälkeen tein tietoisen päätöksen että nyt otetaan jonkin aikaa kevyesti ja sekä annetaan kropalle aikaa palautua, sillä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa. Ja syksyn päätavoite Vaarojen ultra 130km on vasta lokakuun alussa, tämä on siis kisa jota en ole aiemmin päässyt maaliin ja nyt sen aion tulla läpi!

Viime viikko oltiin koko perhe Virtaalla vuokraamallamme mökillä. Siellä tuli juostua muutama lenkki, mutta muuten tuli otettua rennosti. En ole aimmin näillä seuduilla ollutkaan lenkkeilemässä, mutta siellä on siis aivan huikeat lenkkimaastot ja reitit tehtynä. Tänne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin. Kuitenkin vain alle tunnin ajomatkan päässä.

Nyt tällä viikolla olisi tarkoitus taas palata ihan perusasioiden äärelle treenien suhteen. Viime viikolla juostut kolme lenkkiä 13-18km tuntuivat todella kevyiltä joten keventely on varmasti tehnyt tehtävänsä ja kuntokin on ihan hyvä. Eli tästä on taas hyvät lähtökohdat lähteä rakentamaan kisakuntoa. Mitä nyt syötyä on tullut ehkö vähän liian hyvin grillauspainotteisesti, mutta eiköös se kisapainokin sieltä taas löydy kun tulee treenitunteja lisää.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Moikka.

Päivitellääs tännekkin hieman kesäkuun kuulumisia, eli pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan.

Alkukuusta tehtiin paikallisten ultrajuoksijoiden kanssa torstai-maanantai reissu Rukalle. Siellä itselleni kertyi neljän päivän aikana 12-13h juoksua aivan mielettömissä maisemissa karhunkierroksen vaellusreitin eri osissa. Paikalla oli myös muita polkujuoksijoita, koska moni oli tekemässä omatoimi suoritusta perutun Nuts karhunkierros 2020 polkujuoksutapahtuman vuoksi.

Itselle todella opettavainen kokemus oli, että sain toimia huoltajana meidän porukan muille jäsenille jotka lähtivät yrittämään kk:n 166km ultramatkaa. Ja Forssalaisista Kuusen Sami sen maaliin tulikin. Yhteensä tälle kuningasmatkalle lähti eri puolilta Suomea 10 juoksijaa, joista 3 selvisi maaliin saakka.

Näitä kolmea juoksijaa yhdisti muutama asia, kun huoltopisteillä heitä seurasin:

1.Positiivinen asenne, huoltoon tultiin hyvällä fiiliksellä, hymyillen ja juosten loppuun saakka.

2. Selkeä toiminta huolloissa, eli syötiin, juotiin, täytettiin pullot, otettiin evästä lisää reppuun ja vaihdettiin vaatteita jos tarvitsi. Kaikki turha istuskelu ja päämäärätön häröily loisti poissaolollaan. Eli näki selvästi että oli mietitty jo etukäteen miten toimia huolloissa, toki myös ainakin Sami ja Lari ovat sen verran kokeneita kavereita että tämä toiminta tulee varmasti selkärangasta. Ja kyllähän se niin on, että huolloissa ei matka paljoa etene.

3.Päättäväisyys ja yksi ainoa tavoite. Jokaisessa lauseessa tuli ilmi se että maali on ainoastaan Rukalla 166km kohdalla ja jokainen ratkaisu mitä tehdään johtaa ainoastaan sinne. Missään vaiheessa en kuullut ”kyyyllä se satakilsaakin ihan hyvä on” tai vastaavia periksiantamisia.

Itse en malttanut edes nukkua montaa tuntia tämän 30h aikana, vaan treenailin itse välissä ja seurasin kartalta missä gps pallo liikkuu. Lopulta taisin hotelilla nukkua n.2h ja Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalla 40min. Mikä oikeasti oli hieman hölmöä, sillä siirryin kuitenkin vielä autolla aina uudelle huoltopisteelle. No jatkossa tiedän että 25h samoilla silmillä ja parilla urheilusuorituksella vastaa varmasti pientä humalatilaa. Tällä reissulla muuten tuli napattua muutama energiajuoma, mitä en yleensä juo.

Viikko tästä reissusta olikin itsellä vuorossa mielenkiintoinen kisa, maraton Pispalan portaissa Tampereella. Eli numeroina 42,2km. Raput alas ja ylös 117kertaa. Yhteensä n.75 000 porrasta ja 6552 metriä vertikaalista nousua.

Startti oli aamulla klo 7 joten heräsin Forssassa 4.30, parin nukutun tunnin jälkeen, kiitos meidän taaperon joka yleensä nukkuu ihan hyvin mutta nyt jokin asia ketutti. No hyvä aamiainen kotona ja red bull tölkki ajomatkan aikana piristi kuitenkin. Kisapaikalla olin n. 25min ennen starttia. Laitoin huoltolaatikon ja vesikanisterin omalle paikalleen, kävin pusikossa tyhjentämässä redbullit pois ja menin lähtöalueelle hengailemaan ja juttelemaan muiden kanssa. Meitä oli 6 juoksijaa jotka lähtivät maratonia tavoittelemaan.

Oma taktiikkani oli että aamun viileinä tunteina pidän vauhtia ja juoksen osan matkaa myös ylöspäin. Ensimmäiset 3.5h menikin melko nopeasti ja kevyesti. Kierroksia taisi olla n.40. Tässä vaiheessa aurinko alkoi paahtaa suoraan portaisiin ja kuumuus alkoi tuntua tekemisessä. Päätin että alaspäin juoksen ja ylös kävelen. Sillä lämpötila n.30 astetta ja tyyni keli yhdistettynä juoksuun on melko ”tappava” yhdistelmä.

Matka kuitenkin taittui kevyesti ilman pidempiä taukoja ja puolimaratonin saavutin ajassa 5h20min, joka oli kisajärjestäjä Eetun mukaan epävirallinen Suomen ennätys täällä. Välillä ylöspäin kiivetessä kävi mielessä, kun aurinko paahtoi täysillä selkään ja niskaan, että mitä helvetin järkeä tässä touhussa taas oikeesti on. Mutta melko pian ne ajatukset unohtuivat ja mietin että maratonin olen tänne tullut juoksemaan ja sen myös juoksen. Ainoa hyväksytty tavoite, eikä muuta.

Jossain vaiheessa rappusten viereisessä talossa asuva herrasmies, joka kutsui itseään Rölliksi toi meille portaisiin puutarhaletkun josta saimme viilennystä. Kylmä suihku, lähes kiehuvalla (siltä se ainakin välillä tuntui) iholla tuntui taivaalliselta ja tässä vaiheessa tiesin että maaliin tullaan varmasti. Tämä viilennys toi huomattavan lisäboostin suoritukseen ja matka taittui ilman mitään ongelmia. Viimeinen nousu tapahtui ajassa 12h 23min joka on tällä hetkellä epävirallinen suomen ennätys maratonilla näissä portaissa.

Kuumuuden takia ei kiinteä syöminen oikein maistunut, joten söin tasaisesti honestyn hunajasta tehtyjä energiageelejä läpi koko kisan ja tämä toimi hyvin. Juomana meni vettä, dexal elektrolyyttijuomaa ja kokista. Yhden suklaapatukan taisin syödä, sekä kourallisen sipsejä. Suolatabletteja söin myös.

Lisäkseni maratonin verran matkaa sai täyteen Juhani Yli-Marttila sekä Teemu Sarkkinen joka aloitti oman urakkansa jo puolen yön jälkeen.

Kaiken kaikkiaan kisa oli erittäin raaka, tämä johtui eniten ehkä paahtavasta kuumuudesta jolta ei hirveästi suojaan päässyt jos halusi matkan etenevän. Kisan jälkeen taisin sanoa että oli, ensimmäinen, viimeinen ja ainoa maratoni osaltani täällä. Mutta näin olen sanonut monta kertaa ennenkin, joten katsotaan täytyykö sitä lähteä puolustamaan voittoa ensi vuonna.

Tämän viikon perjantaina onkin sitten jo seuraava koitos, eli Nuuksio backyard ultra pääkaupunkiseudulla. Tästä mielenkiitoisesta kisasta ajatuksia löytyy videon muodossa instagram sekä facebook tileiltäni. Kisakokemuksia sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Mulla alkoikin juhannuksesta loma, joka jatkuu aina 10.8 saakka. Pidän tässä samantien pois loput vanhempainvapaat joita on jäljellä, koska ne täytyy pitää ennen kuin Kerttu täyttää 2v. Yhteistä lomaa meillä ei Jassun kanssa hirveästi ole, mutta heinäkuussa on mökki vuokrattuna viikoksi johon lähdemme koko perheen kera.

Parasta tässä ajassa on oikeasti kiireettömyys aamuisin ja ei tarvitse suunnitella hirveästi mitään. Ja tietysti yhteinen aika lasten kanssa. Tottakai täytyy ottaa aikaa myös itselle, nytkin tätä kirjoittaessa Jassu on töissä, Kerttu päiväunilla sekä Niilo ja Nelli kavereiden kanssa ulkona. Mukava istua yksin hiljaisuudessa, juoda teetä ja fiilistellä hienoja muistoja alkukesältä.

Mutta nyt laitan läppärin kannen kii ja otan pienet päiväunet.

(eli Kerttu herää 5min sisällä).

Hyvää kesää ja nauttikaa lämpöisistä keleistä!!!

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys ja hyvää alkanutta kesää!!

Viikko sitten tuli juostua reilu 100km asfaltilla ja sen jälkeen on tullut otettua melko rennosti. Kun kisoja ei hirveästi ole tiedossa niin parempi palautella rasituksesta kunnolla.

Idea tähän juoksuun tuli siis jo aikaisin keväällä kun korona alkoi tiputella kisoja pois kalenterista. Se taisi olla jotain maalis-huhtikuun vaihdetta, kun päätin että jos tapahtumat perutaan niin juoksen omatoimisesti 100kilometriä härkätietä pitkin Liedosta Eerikkilän urheiluopistolle. No kaikkihan tietävät miten se kevät sitten on mennyt, eli kaikki suunnitelmat uusiksi.

Tähän juoksuun sain mukaan myös Mikon A:n Forssasta, Mikko L:n ja Timon Turusta.  Kerron tässä nyt vain kuitenkin omista fiiliksistä juoksun aikana ja valmistautumisesta.

Eli pari viimeistä viikkoa ennen tätä juoksua, tuli kevenneltyä aika paljon. Eli hain vaan hyvää juoksufiilistä ja lepoa kropalle. Yksi 16km lenkki siinä taisi tulla, muuten kaikki oli alle tunnin lenkkejä rennon vauhdikkaalla askeleella. Hyvää juoksutuntumaa ylläpitäen. Viimeisellä viikolla tuli syötyä ehkä hieman normaalia enemmän, en tiedä oliko tää jotain alitajuista tankkaamista. En yleensä tankkaa mitenkään erityisesti, syön mielummin tasaisesti juoksun aikana kokoajan. Ekaa 50min lukuunottamatta jolloin ainoastaan juon hieman, tämä johtuu siitä että haluan elimistön toimivan varmasti kunnolla ennen kuin alan syödä. Tässä ajassa kroppa on varmasti jo herännyt.

Startti oli suunniteltu Liedon vanhalle linnalle klo 8.30 jonne ajoimme Forssasta Mikko A:n ja hänen isänsä Retun kanssa. Mikon isä siis toimi juoksumme ajan huoltajana. Ilma oli lämmin joten heti aamusta lähdin liikkeelle shortseilla ja t-paidalla, en tiedä mikä aivopieru tuli mutta lakin jätin autoon ja siellä se oli myös koko päivän. Matkaan lähdimme ihan reipasta 5.30-5.45 min/km vauhtia. Miksi sitä jarruttelemaan koska hyvältä tuntuu ja lopussa se yleensä kuitenkin hiipuu.

Juoksu kulki ihan hyvin koko ajan ja mitään ongelmia ei ollut, itselläni pitkissä matkoissa ekat 30-40km on hieman hakemista,ennen kuin pääsee kisaan sisälle. Sen jälkeen johkin 70-80km saakka kulkee hyvin. Niinkuin kävi nytkin, jossain 73km kohdalla alkoi tuntua inhottavaa vatsakipua. En oikein tiennyt on ne kramppeja vai mitä se on, juoksun aiheuttama tärähtely tuntui kuitenkin melko ikävältä. Pyysin että rauhoitetaan hieman menoa ja käveltiinkin hetki, otin myös buranan sillä tuntui todella ikävältä. Koko ajan kuitenkin liikuttiin eteenpäin ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja pääsin taas juoksun makuun. Someron jälkeen viimeiset 25km oli jo suorastaan kevyitä. Jossain 90km kohdalla tuli aivan uskomaton keveyden tunne, juuri se mitä juoksu on parhaimmillaan täydellinen juoksuflow tila.

Eerikkilään saavuttiin jonkin verran alle 13h juoksun ja mittarin näyttäessä 108km, eli kyllä tässä ihan täysi työpäivä saatiin aikaiseksi. Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Retulle joka piti huolta että saatiin juomaa ja syötävää. Ai niin ja kun se lakki oli autossa kokoajan niin nyt olen viikon verran raaputellut kuivaa päänahkaa irti,sen verran pääsi kupoli kärähtämään.

Juoksussa eväänä oli urheilujuomaa, vettä, kokista, suklaata, sipsiä, pullaa ja honestyn energiageelejä. Jalassa olivat Puman speed 600  kengät jotka toimivat todella loistavasti, ilman hiertymiä ja jalkavaivoja tultiin koko matka.

Mulla oli torstaina kontrolliaika kardiologille, viime vuotisten sydän juttujen takia. Sairastin siis tietämättäni sydänlihastulehduksen, josta ainoa merkki oli erättäin kova fyysinen väsymys loppukesästä. Kardiologin tutki ultrallla sydämen ja otettiin verikokeita. Kaikki on tällä hetkellä hyvin. Haarakatkos joka tutkimusten yhteydessä löytyi, siellä vielä näkyi mutta se ei mihinkään poistukaan. Pumppu tomii normaalisti katkoksesta huolimatta. Kolmen vuoden päästä tulee kutsu kontrolliin ja jos siellä on kaikki hyvin, niin sit seuranta on 5 vuoden välein. Sydänlihastulehduksesta  sanoi sen verran, että se uusii helposti. Eli jos tunnen oloni kipeäksi ylimääräistä rasitusta on hyvä välttää.

Ensi torstaina lähden Rukalle ja sieltä tullaan pois vasta maanantaina, muutama kaveri lähtee tekemään omatoimisesti Karhunkierroksen 160km kisaa. Lupasin olla huoltajana, sekä samalla pääsen itse treenailemaan aivan huikeisiin maisemiin.

Siitä viikko, eli 14.6 sunnuntaina lupauduin mukaan tempaukseen jossa juostaan maratoni Tampereella Pispalan portaissa. Kuulemani mukaan nämä legendaariset raput jossa Mansen kiekkohuiputkin harjoittelevat juostaan 120 kertaa ylösalas.

Mutta näistä lisää sit parin viikon päästä, nauttikaahan lämpöisistä ja miksei kylmistäkin päivistä. Tehtiin muuten tänään vaimon ja lasten kanssa retki Kurjenrahkan kansallispuistoon, kierrettiin siellä 7km lenkki. Todella upea paikka, varsinkin näillä keleillä. Autoja oli parkkipaikoilla paljon, mutta hyvin porukka sinne hukkui, missään vaiheessa ei ollut mitään ruuhkia. Suosittelen ihan kaikille.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/korpelajanne/
https://www.instagram.com/korpela_janne/
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Moro ja hyvää alkanutta kevättä!!

Viime viikon treeneissä tuli niin huikea onnistuminen että siitä on pakko kirjoittaa tännekkin.

Mitään suunnitelmia ei treenien suhteen ollut, joten menin koko viikon ihan fiiliksen mukaan.

Maanantaina tein töissä parin tunnin vaunulenkin, hyvää palauttelua viikonlopun 52km Kurjenrahkan kansallispuiston polkujuoksu reissun jäljiltä.

Tiistaina kiersin pari kierrosta Hunnaria, ne meni melko reipasta vauhtia. Sillä oli vaikutusta että työpäivän aikana alkanut ketutus oli pakko purkaa johonkin. Mikäs sen parempi tapa purkaa kiukkua kun korkea sykkeinen lenkki mäkisessä maastossa. Ja kiukku jäikin hapotusreitille. Yleensäkkin jos ennen lenkkiä jokin painaa mieltä niin se jää kyllä lenkille, en ole varmaan ikinä ollut lenkin jälkeen huonolla tuulella.

Keskiviikkona juoksin tunnin aamulenkin, ennen töitä nää lenkit herättää edelleen mukavasti alkavaan päivään. Ja varsinkin nyt keväisin kun on jo valoisaa.

Torstaina oli vappuaatto ja mulla oli se sovittuna jo vapaapäiväksi, menin ennen lounasta tekemään radalle 18x800m vauhtikestävyystreenin. Eli 800m alle 4.30min/km vauhtia ja aina välissä 1min10s kävelypalautus. Olen tämän todennut todella hyväksi treeniksi.

Perjantaina sitten tapahtui jotain mitä en itsekkään olisi odottanut, aamupäivä meni Niilon kanssa majaa rakentaessa metsässä ja hieno maja tulikin. Kolmen maissa puin juoksukamat päälle ja ajattelin että jos ny pari tuntia hölkkäilisi. Alusta saakka juoksu tuntui todella kevyeltä ja fiilis oli hyvä, spotifykin soitti vaan hyviä biisejä. Juoksin ympäri kaupunkia katselemassa paikkoja missä nuoriso yleensä kokoontuu vappuisin. Mutta melko hiljainen vappuaatto oli ilmeisesti ollut kun joka puolella oli siistä. Wahrenin puiston suihkulähteeseen ei ollut edes kukaan tyhjentänyt fairypulloa…

Aloin katsella kelloa kun eka tunti oli täynnä ja matkaa oli kertynyt jo melkein 13km, mietin että kylläpä nyt kulkee ja että tätä vauhtia voisi juosta pidempään. Päätin samalla että nyt lyödään henk.koht. Maraton ennätys uusiksi. Soitin keskustasta vaimolle, että täyttää yhden lötköpullon laimealla sekoituksella urheilujuomaa, ottaa pari geeliä kaapista ja tuo ne jonkin ajan päästä ulos. Suuntasin juoksun kotia kohti, siellä nappasin geelit taskuun ja pullon käteen. Koska kävi pienoinen tuuli ajattelin ottaa myötätuulesta vielä kaiken edun irti ja lähdin juoksemaan kohti Latovainiota, sieltä Kuumaan ja Kuumasta Matkun läpi Humppilaa kohti. Vauhti pysyi kokoajan alle 5min/km ja olin kokoajan varmempi että nyt saadaan loistava aika.

Viimeiset 4km oli melkoista raastoa, mutta onnistuin pitämään vauhdin kuitenkin alle vähintään vitosessa loppuun saakka. Se on jännä muuten kuinka siinä vaiheessa kun alat olla väsy, pienetkin asiat haittaavat, jätin lippalakin ja tyhjän juomapullon matkuntiellä bussipysäkillä olevaan postilaatikkoon talteen. Ne vaan ärsyttivät menoa.

Lopulta jossain metsäpätkällä Matkun ja Humppilan välillä digitaalit vaihtuivat numeroihin 42.2km,pysäytin kellon, nostin kädet ilmaan ja huusin täysillä JESSS!! Aika näytti 3h26min ja joitain sekunteja päälle.

Olen joskus ajatellut että hyvänä päivä kunnon maratoniin tähtäävällä treenillä voisi 3h30min alittua. Mutta tämä on jotain ihan sairasta, kesken treeniviikon, ratavetopäivän jälkeen ihan hetken mielijohteesta reilusti alle. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä että vk treenit on toiminut todella hyvin.

Jalassa tietysti loistava kenkä vauhdikkaaseen menoon, Puman speed orbiter. Tätä kenkää saa Forssassa ainakin Intersportista.

Lauantaina ei tullut urheiltua ollenkaan, ajattelin ottaa ihan rennosti koko päivän. Mitä nyt perheen kanssa ulkona touhuttiin. Sunnuntaina kierrettinn Jukan kanssa pari kierrosta Hunnarin hapotusreittiä. Samiinkin siellä törmättiin, kaveri oli kiertänytkin jo 6 tuntia kun aloitettiin.

Kesän kisakalenterihan meni koronan takia ihan uusiksi, ainoa kisa minkä itse uskon tällä hetkellä järjestettävän on Vaarojen maraton kolilla lokakuussa. Siellä sit onkin 130km pelkkää nautintoa pimeässä ja märässä maastossa.

Nyt kun kesän osalta on hiljaista, niin mietittiin Mikon kanssa että jotain täytyy päästä tekemään. Juostaan 23.5 härkätietä Liedosta, Eerikkilän urheiluopistolle 100km. Tällä samaisella pätkällä juoksin aikoinani elämäni ekan 100km. Ja on tässä muitakin omatoimijuoksuja suunnitteilla, mutta niistä enemmän jos ne toteutuu.

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Asenne

Asenne kuvaa itselleni sanaa, joka tarkoittaa sitä tapaa jolla suhtaudut joka päiväiseen elämään. Asenne voi olla hyvä tai huono, valinta on aina sinulla itsellä miten suhtaudut asioihin.

Oma asenteeni elämään on yleensä aina positiivinen, joitain se on ärsyttänytkin että yritän nähdä asioissa välillä ehkä liikaakin niiden positiivisia puolia. Kysykää vaikka vaimolta kuinka monta kertaa hän muistuttanut että ”voisitko säkin edes pikkasen stressata tästä asiasta”. Harvoin tulee stressattua mistään, yleensä ajattelenkin että kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Se vaan on mun asenteeni suhtautua asioihin.

Oman asenteen voi päättää vaikka joka aamu kun herää, voi miettiä että Jes! Heräsin, olen siis elossa, valot syttyi, hanasta tulee vettä, teekeitinkin toimii jne… Heti aamusta kulkee näin hyvin, tästä on pakko tulla hyvä päivä.

Tai sit voi heti herättyään kääntää suun mutrulle ja ajatella että paska päivä tästäkin tulee. Ennen kun edes on nähnyt mitä se tarjoaa.

Muistan 2017 kun istuin Tampereen juna-asemalla ja olin matka Nuorgamiin, Suomen halki juoksun starttiin. Fiilis oli jännittävä, odottava, muttei pelottanut eikä ollut minkäänlaista paniikkia. Tiesin että olin treenannut hyvin ja tehnyt paljon oikeita asioita. Päätinkin sillä istumalla, että tulkoon vastaan mitä tahansa pidän positiivisen asenteen yllä.

Vähän jännitti kaikki ne uudet ihmiset joita en ollut ennen tavannut ja nyt viettäisin heidän kanssaan kuukauden melko tiiviisti. Päätin että otan ennakkoluulottoman asenteen kaikkia kohtaan, tutustun heihin, kannustan heitä eteenpäin urakassamme ja olen heille mukava. Uskon että juuri tämä asenne vaikutti paljon siihen että, itsellä ei tässä juoksussa ollut, henkisiä eikä fyysisiä ongelmia.

Elävästi muistan kun istuimme aamiasella asuntoautossa, olisiko ollut jossain Kiilopäällä. Muut katselivat puhelimista säätiedotteita ja kirosivat että sataa koko päivän sekä tuulee. Itse kaivoin sadetakkia ja paksumpia housuja repusta ja totesin että tulee näillekkin käyttöä sekä onpahan ainakin raikas keli juosta. Sen päivän keli olikin melkoinen, mutta kun olin ennalta päättänyt että tuli vastaan mitä tahansa en anna sen lannistaa. Oli lopulta hieno kokemus juosta heinäkuussa talvitrikoissa, toppahanskoissa, sekä sadetakin huppu tiukasti kiinni.

Tämän etapin aikana tuli myös uskomaton flowtila päälle, olimme juosseet varmaan vasta 4 päivää 30:stä,mutta omassa pienoismaailmassani sadetakin hupun alla kuulokkeet korvilla sain suljettua kesämyrskyn pois ja tiesin sillä hetkellä että tulen varmasti Helsinkiin saakka. Tämäkin kaikki olisi jäänyt kokematta, jos heti aamusta olisin ottanut päinvastaisen asenteen

Toinen kokemus samasta reissuta tulee mieleen, kun juostiin Liukan Mikon kanssa harhaan. Ei paniikkia, rauhassa takaisin reitille ja maalissa yläfemmat. Tehtiin tapahtuman ensimmäine yli 60km päivä. Tästäkin olisi voinut harmistua, mutta jos pienen harhajuoksun, 1390km reissussa antaa haitata, niin kannattaa kysyä itseltä onkohan nyt hieman väärä asenne tätä tavoitetta kohtaan.

Itselleni siis ennakkoluuloton ja positiivinen asenne kaikkea kohtaan, on antanut todella huikeita ikimuistoisia kokemuksia. Uskon myös että niitä tulee paljon lisää jos vain pidän asenteen kunnossa!

Janne Korpela

Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Moikka pitkästä aikaa!

Tässä on ollut kaikenlaisia kiireitä ja lasten sairasteluja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Yleensä ehdin kirjoittaa tätä iltaisin ja nyt on ollut sellaista hulabaloota taas välillä, että oon mennyt mielummin illalla ajoissa nukkumaan.

Allekirjoittaneella alkoi tänään kesäloma, työrintamalla on hiljaista koronavirus tilanteen takia. Enkä oikein muutenkaan halua kiertää ihmisten kodeissa, tällä hetkellä. Joten palaan töihin pääsiäisen jälkeen ja pidän kesällä sit pitämättömiä vanhempainvapaita.

Olen ollut pitkään innokas aamutreenin tekijä. Vaihdettuani muutama viikko sitten kuntosalijäsenyyden Liikkuun, se on vielä helpompaa koska sali aukeaa jo klo 5. Siellä tulikin vietettyä aikaa aamuisin pari viikkoa melko tiiviisti. Muutama aamu oli kyllä sellainen että nukuin niin pitkään kuin mahdollista, Kertulla oli enterorokko ja siihen päälle korvatulehdus joten siinä meni viikko hieman puolivaloilla.

Koronan takia laitoin myös eilen salijäsenyyden jäihin toistaiseksi. Joten tänään aamulla kun kello soi, tein aamutoimet, söin ja puin lenkkikamat päälle. Luurit korville ja ulos juoksemaan. Parasta aamujuoksussa ulkona on se että kun lähdet pimeällä liikkeelle ennen kuutta aamulla, kaupunki on vielä hiljainen ja missään ei näy oikein ketään. Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa näkyä työmatkalaisia ja kaupunki alkaa heräillä, myös pimeys alkaa hävitä. Ja paras hetki on se kun havahdut siihen että on täysin valoisaa, sama pätee myös ultrajuoksuissa joissa mennään yön ylitse. Siitä saa uskomattomasti lisää virtaa kun pimeys haihtuu ja aurinko nousee. Ja se energia mitä siitä tulee, kantaa pitkälle.

Tänään aamulenkin aikana mielessä pyöri lähinnä tämä koronatilanne ja se mitä töissä tänään odottaa. Aloin miettiä yhtäläisyyksiä juoksun ja tämän epidemian välillä. Esim. aamulla kun on kylmä, pimeä, väsyttää, jäisit mielummin peiton alle ja nukkuisit. Tässä on myös asioita mille ei itse voi mitään, ne pitää vaan ottaa vastaan sellaisina kun ne tulee. Niiden kanssa kuitenkin voi oppia toimimaan järkevästi. Esim. vaikka kuinka väsyttää, niin tiedän että kun nousen ja lähden liikkeelle niin piristyn. Tai että jos on kylmä niin pitää pukea sen verran päälle että tarkenee ja kun pysyn liikkeessä niin kroppa lämpiää varmasti.

Tiedän myös sen että vaikka on pimeää, niin tiedän että kun toimin viisaasti ja kärsivällisesti niin varmasti se aurinko sieltä vielä nousee ja pääsen nauttimaan niistä hienoista valoisista fiiliksistä kun saan seurata kaupungin heräämistä.

Samalla tavalla suhtaudun tähän epidemiatilanteeseen,on asioita joille itse en voi mitään ja sit taas on paljon asioita joilla voin ehkäistä sitä etten itse tai perheeni saa tartuntaa. Eli toimimalla järkevästi, kärsivällisesti ja ohjeiden mukaan luotan että tästäkin mennään vielä kohti valoisampaa aikaa.

Alkuvuoden kisoista ei ole paljoa kerrottavaa. Tosiaan Finlandiahiihto ja villasukkajuoksun sm-kisat peruttiin lumen puutteen takia. Korona on perunut ainakin Tammela trail runin ja karhunkierrosta on nyt siirretty parilla viikolla eteenpäin kesäkuun alkuun. Mutta nämä ovat vaan kisoja, terveys menee kaiken edelle. Tuleepahan ainakin harjoiteltua hyvin jos vain pysyy terveenä, itse luotan myös siihen että mitä paremmassa fyysisessä kunnossa on. Niin sitä paremmin kestää myös tartunnat mitä kohdalle osuu.

Joten menkäähän ihmiset lenkille ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta.

Janne Korpela