näyttää 2 tuloksen(tulokset)
Blogit Juosten blogi

Juosten blogi

Tervehdys!

Viimeksi kirjoitin Vaarojen maratonista ja sen jälkeisestä polvikivusta. Lokakuun jälkeen onkin taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Polvikipu helpotti ihan lepäilemällä ja särkylääkkeillä alle kahdessa viikossa. Mutta ensimmäinen juoksu polvikivun jälkeen oli puolimaraton puistojuoksussa, se meni ihan mukavasti, rennon reipasta vauhtia aikaan 1h43min. Hieman oli kroppa vielä ihmeissään vaaroista.

Noin vuorokausi tämän puolikkaan jälkeen alkoi tuntua vasemmassa jalkapohjassa kipua, ensin hieman lievempää ja lopulta melko voimakastakin. Olin pari päivää rasittamatta jalkaa ja kipu helpotti sillä pystyi tekemään kävelylenkkejä mutta kun seuraavalla viikolla koitin juoksua kipu palasi.

Ajattelin että eipä tässä mikään kiire ole jalan kanssa, kaikki tämän vuoden juoksutavoitteet on jo saavutettu maaliin saakka. Otetaan nyt rennosti ja tehdään punttitreeniä, samalla rullailin putkirullalla jalkapohjia ja tein varovasti varpaille nousuja venyttelin myös normaalia enemmän.

Sain myös Forssan Intersportista testiin Footbalance pohjalliset, jotka muotoiltiin jalkapohjan mukaan. Pohjalliset tuntuivat oikein mukavilta jalassa heti alusta saakka, otin ne käyttöön töissä ja kävelylenkeillä juosta en vielä uskaltanut. Pohjallinen siis tukee jalkaa juuri sopivasti, mutta laittaa myös jalkapohjan itse töihin.

Ja kuin tilauksesta, myös Asicselta tuli testiin Novablast kengät. Novablast on hyvin vaimennettu ja pehmeän tuntuinen jalassa. Ensifiilis olikin että tuntuu että olisin ollut trampoliinin päällä. Mutta yllättävää ,verrattuna muihin vastaavan vaimennuksen omaaviin kenkiin. Novablast on erittäin rullaava ja kevyt kenkä. Itsellä tämä kenkä soveltuu parhaiten pitkiin ja rauhallisiin lenkkeihin, enkä sano ettenkö voisi käyttää myös yli 100km asfalttiultrissa. Myöskin kävelylenkeillä kenkä on ollut erittäin toimiva, ehkä juuri hyvän rullaavuuden ansiosta. Juoksumatolla en jostain syystä saanut hyvää tuntumaa, myöskään kovavauhtisilla lenkeillä, kenkä ei varmastikaan pääse oikeuksiinsa. Mutta suosittelen lämpimästi pitkille ja rauhallisille lenkeille, niin kävelyyn kuin juoksuun ulkona.

Loppuviikosta laitoin pohjalliset uusiin kenkiin ja ilokseni huomasin että 45min hölkkäily vesisateessa tuntui aivan mahtavalta ei minkään näköistä kiputuntemusta jalkapohjassa.

Tästä saikin treenailla pari viikkoa terveenä ja samalla osallistuin perinteiseen itsenäisyyspäivän mäkitunkkaukseen Hunnarilla. Joka oli tänä vuonna poikkeuksellisesti viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Täällä kiersin n.600m kierroksen 60 kertaa, 6h aikana, vertikaalista nousua/kierros tulee n.35m.

Kolme päivää Hunnarin jälkeen, heräsin aamuyöstä ja sanoin heti vaimollekin että nyt on hieman outo olo ja kurkku tuntuu kipeältä. No siinä menikin sit viime viikko kokonaan angiinassa ja kuumeessa. Oltiin vielä molemmat vaimon kanssa kipeänä, mukavaa hommaa varsinkin kolmen muksun kanssa. Onneks Nelli 9v ja Niilo 7v pystyy jo jonkin verran auttelemaan. Ja iso kiitos isovanhemmille joista oli apua.

Nyt on antibioottikuuri päällä tällä hetkellä ja tämän viikon olen vielä rasittamatta itseäni isommin, koska vuosi sitten sairastamani sydänlihastulehdus saattaa uusiutua helposti ja tätä riskiä en halua missään nimessä ottaa.

Oon ollut myös hoitovapaalla marraskuun alusta saakka ja olen aina elokuuhun 2021 saakka, tämä on ollut jo nyt aivan mahtavaa aikaa. Rakastan yli kaiken kiireettömiä aamuja, riittää että vanhemmat muksut saa lähtemään kouluun ajoissa. Sit oon nautiskellut Kertun kanssa aamupalaa kaikessa rauhassa. Yleensä perus aamupäivä menee niin, että aamiaisen jälkeen olen pukenut Kertun juoksurattaisiin ja ollan hölkkäilty kaupungille esim. torille pillimehulle, siitä taas jonkin verran juoksua ja leikkipuistoon ja puistosta juosten kotiin. Tässä saa hyvin 1-2h juoksua ihan ohimennen. Sit ollaan syöty ja laitan Kertun päikkäreille, tämän jälkeen alkaakin yleensä jo isommat tulla koulusta niin heille välipalaa ja läksyjen tarkistus. Illasta oon tehnyt usein vielä toisen treenin, esim. Niilon partion tai Nellin ratsastuksen aikana ehtii tehdä hyvän punttitreenin tai vaikka toisen lenkin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!!!

Janne Korpela

Juosten blogi

Juosten blogi

Moi

Tällä viikolla sain tehtyä pitkiin aikoihin kunnollisen treeniviikon, johon olen itse oikeasti tyytyväinen. Juoksua kertyi yhteensä 100,42km ja kuntosalilla vietin 1h45min.

Aikaa treeneihin meni 13h13min, lisäksi iltaisin tuli joogattua tai venyteltyä lasten mentyä nukkumaan. Luojan kiitos meillä muksut nukahtaa arkisin jo kasin jälkeen, niin saa hiljaisuudessa tehdä joogat, se tyhjentää mukavasti pään ennen nukkumaan menoa ja avaa jumit.

Tällä viikolla tein kaikki salitreenit klo 7 aamulla, kutomon liikuntakeskuksessa ennen töihin menoa. Pari lenkkiäkin juoksin aamusta, koska vaimo lähti iltavuoroon samalla ovenavauksella kun tulin töistä.

Lauantaina ajeltiin Mikon ja Nikon kanssa Nuuksioon, missä juostiin 4 tuntia syksysillä metsäpoluilla ja vähän polkujen ulkopuolellakin. Sinne lähdettiin jo klo 7.25 niin oltiin ajoissa takaisin kotona.

Sunnuntaina juoksin Forssan puistojuoksijoiden kanssa yhteislenkin 20km ja siihen parin kilsan loppuverryttelyt päälle.

Tällä hetkellä on siitä hyvä tilanne, että vaimo on kotona hoitovapaalla ja tekee satunnaisia iltavuoroja.  Ettei urheilu vie kaikkea vapaa-aikaa, pystyn ottamaan treeniaikaa myös aamusta ennen töihin menoa. Itselle ei ole ongelma herätä viideltä harjoittelemaan, jos menen kasiin töihin. Koska nukkumaan pääsen tarvittaessa jo ennen 20.30 niin ei pääse kertymään univelkaa.

Viime kirjoituksessa jäi tarkoituksella vuosi 2019 käsittelemättä. Ja kerron nyt vähän miten tammikuusta on tultu tähän päivään, monien kuoppien ja mutkien kautta…

Vuosi vaihtui Hämeenlinnan sairaalassa, tyttäremme Kertun (silloin 4,5kk) kanssa. Tuossa linkki facebookin sivulleni, tammikuussa kirjoittamaani tekstiin, jossa kerron asiasta enemmän.

https://m.facebook.com/korpelajanne/photos/a.756910961125602/1105953402888021/?type=3&source=54

Kun sairaalasta kotiuduimme ja stressi helpotti, iski itselle kova flunssa ja väsymys joka kesti pitkälle helmikuun puolelle. Ja samalla hautasin tavoitteeni tupla triahlonista tänä vuonna.

Helmikuun puolivälin jälkeen aloitin treenit varovasti ja kunto siitä alkoi pikkuhiljaa palautua. Hiihdin myös melko paljon, pidän hiihtoa hyvänä oheislajina juoksulle.

Maaliskuussa toi lisämotivaatiota, kun voitin Suunnon maailmanlaajuisessa verticalweek kilpailussa suunto9 baro urheilukellon. Kelloja jaettin yhteensä 3kpl, 1meni Norjaan ja toinen taisi olla Espanjaan. Tein viikon aikana hunnarilla mäkitreeniä, mount everestin korkeuden verran.
Samalla viikolla sain myös palkinnon seudun urheilugaalassa, kunnon kuntalaisena. Palkinto jaetaan sellaiselle, joka omalla toiminnallaan motivoi ja kannustaa myös  muita liikkeelle.

Huhtikuun alussa viikkotunnit alkoi olla säännöllisesti 15-20h ja juoksu tuntui helpolta. Loppukuusta paikallisessa Tammela trail runissa, pienenä yllätyksenä kovan viikon päälle tuli 5.sija kovassa porukassa.

Toukokuussa hyvä meno jatkui ja voitimme Liukan Mikon kanssa Lohjan kalkkipetteri ultrarunin joukkuekisan. Juostiin 6 tuntiin 85km. Kisareitti oli n. 3km kierros vanhalla tehdasalueella, jota juostiin vuorotellen. Olimme ainoa kahden hengen joukkue, muissa tiimeissä oli 3-8 kilpailijaa.

Viikko Lohjasta juoksin Kuusamossa karhunkierroksen 83km polkujuoksun aikaan 11h30min. Koko päivän satoi vettä mutta juoksu meni suunnitelman mukaan.

Kuusamon jälkeen päätin että nyt täytyy levätä hetki ja antaa kropan palautua kunnolla. Alla oli 9 viikon putki, jossa juoksin pelkästään jo viikonloppuisin 43-83km päiviä.

Viikon verran otin iisisti ja sit iski 6 viikon flunssajakso josta olin terveenä ainoastaan juhannusviikon. Juhannuksen vietimme Tampereella ja aattoaamuna kävin Sorvassa juoksemma puolimaratonin aikaan 1h39min.

Heinäkuun 13pv lähdin huonolla valmistautumisella, sekä vielä vähän toipilaana (en suosittele missään nimessä toipilaana urheilua) Hetta-Ylläs 160km juoksuun Lapin avotunturissa. Aivan huikeat maisemat ja hieno tapahtuma.  Ekat 100km meni melko kevyesti, mutta sen jälkeen alkoi matka painaa ja tuntua kropassa.

Kisa päättyi kun kirjamellisesti tipahdin 141km kohdalla Ylläksen huoltopisteellä tuolille ja siihen jäin. Viimeiset 7km olin jo aivan muissa maailmoissa, istuskelin kivien päällä ja keräsin voimia että jaksan huoltopisteelle. Koskaan aiemmin missään kisassa ei ole pelottanut, että miten selviän täältä pois. Sairastelut olivat tehneet tehtävänsä.

Ylläksen keskeytyksestä kesti palautua pitkään ja motivaatio oli hukassa, koska kunto ei ollut mikään paras.
Yritin keksiä uusia tavoitteita ja motivoida itseäni niiden kautta. Syyskuulle ilmoittauduin Ruissalon puolikkaalle 21.9, se meni aikaan 1h37min. Ihan hyvä tulos olemattomalla valmistautumisella. Ajattelin että eiköhän tämä tästä taas lähde ja fiilis oli hyvä, mutta vain hetken.

Ruissaloa seuraavana maanantaina sain puhelun työterveyslääkäriltä,koskien laajaa verenkuvaa ja sydänfilmiä jossa olin käynyt viikkoa aiemmin.

Sydänfilmissä oli jotain poikkeavaa ja sain ajan kardiologille. Tämä tiesi rasituskieltoa kunnes asia on tutkittu. Siinä meni reilu 2viikkoa pakkolevossa ja sain vielä viikon flunssankin.

Kardiologi ei nähnyt sydänultran jälkeen mitään syytä, miksi en saisi juosta. Käski kuitenkin olla tekemättä, mitään maksimisyketreenejä. Muuten saan kuntoilla jaksamisen mukaan. Koska mitään oireita ei ole ollut.

Sain lähetteen vielä kuntopyörällä tehtävään rasitustestiin. Jossa poljin nuoren lääkärin, tähänastisen uran parhaan tuloksen. Sekä odotan vielä aikaa magneettikuvauksiin. Työterveyslääkärin ensiepäilyt sydänlihasrappeumasta, olivat onneksi liioiteltuja. Mutta säikäytti kunnolla ja pisti arvostamaan terveyttä vielä enemmän.  Sydämessäni on ilmeisesti oikeanpuoleinen haarakatkos, mutta ei haittaa harrastusta.

Tämän episodin vuoksi jäi Vaarojen maraton Kolilla väliin, mutta siirsin osallistumisen ensi vuodelle.

Nyt en ota loppuvuodelle mitään kisoja. Ainoastaan joulukuussa järjestän jälleen, jouluiloa hyväntekeväisyys juoksun.

Nyt on parempi alkaa tekemään huolella peruskuntokautta, jotta pääsee taas sille tasolle että voi turvallisin mielin lähteä kisoihin. Muutamia on jo kalenterissa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Janne Korpela