Juosten blogi

Moikka.

Päivitellääs tännekkin hieman kesäkuun kuulumisia, eli pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan.

Alkukuusta tehtiin paikallisten ultrajuoksijoiden kanssa torstai-maanantai reissu Rukalle. Siellä itselleni kertyi neljän päivän aikana 12-13h juoksua aivan mielettömissä maisemissa karhunkierroksen vaellusreitin eri osissa. Paikalla oli myös muita polkujuoksijoita, koska moni oli tekemässä omatoimi suoritusta perutun Nuts karhunkierros 2020 polkujuoksutapahtuman vuoksi.

Itselle todella opettavainen kokemus oli, että sain toimia huoltajana meidän porukan muille jäsenille jotka lähtivät yrittämään kk:n 166km ultramatkaa. Ja Forssalaisista Kuusen Sami sen maaliin tulikin. Yhteensä tälle kuningasmatkalle lähti eri puolilta Suomea 10 juoksijaa, joista 3 selvisi maaliin saakka.

Näitä kolmea juoksijaa yhdisti muutama asia, kun huoltopisteillä heitä seurasin:

1.Positiivinen asenne, huoltoon tultiin hyvällä fiiliksellä, hymyillen ja juosten loppuun saakka.

2. Selkeä toiminta huolloissa, eli syötiin, juotiin, täytettiin pullot, otettiin evästä lisää reppuun ja vaihdettiin vaatteita jos tarvitsi. Kaikki turha istuskelu ja päämäärätön häröily loisti poissaolollaan. Eli näki selvästi että oli mietitty jo etukäteen miten toimia huolloissa, toki myös ainakin Sami ja Lari ovat sen verran kokeneita kavereita että tämä toiminta tulee varmasti selkärangasta. Ja kyllähän se niin on, että huolloissa ei matka paljoa etene.

3.Päättäväisyys ja yksi ainoa tavoite. Jokaisessa lauseessa tuli ilmi se että maali on ainoastaan Rukalla 166km kohdalla ja jokainen ratkaisu mitä tehdään johtaa ainoastaan sinne. Missään vaiheessa en kuullut ”kyyyllä se satakilsaakin ihan hyvä on” tai vastaavia periksiantamisia.

Itse en malttanut edes nukkua montaa tuntia tämän 30h aikana, vaan treenailin itse välissä ja seurasin kartalta missä gps pallo liikkuu. Lopulta taisin hotelilla nukkua n.2h ja Oulangan luontokeskuksen parkkipaikalla 40min. Mikä oikeasti oli hieman hölmöä, sillä siirryin kuitenkin vielä autolla aina uudelle huoltopisteelle. No jatkossa tiedän että 25h samoilla silmillä ja parilla urheilusuorituksella vastaa varmasti pientä humalatilaa. Tällä reissulla muuten tuli napattua muutama energiajuoma, mitä en yleensä juo.

Viikko tästä reissusta olikin itsellä vuorossa mielenkiintoinen kisa, maraton Pispalan portaissa Tampereella. Eli numeroina 42,2km. Raput alas ja ylös 117kertaa. Yhteensä n.75 000 porrasta ja 6552 metriä vertikaalista nousua.

Startti oli aamulla klo 7 joten heräsin Forssassa 4.30, parin nukutun tunnin jälkeen, kiitos meidän taaperon joka yleensä nukkuu ihan hyvin mutta nyt jokin asia ketutti. No hyvä aamiainen kotona ja red bull tölkki ajomatkan aikana piristi kuitenkin. Kisapaikalla olin n. 25min ennen starttia. Laitoin huoltolaatikon ja vesikanisterin omalle paikalleen, kävin pusikossa tyhjentämässä redbullit pois ja menin lähtöalueelle hengailemaan ja juttelemaan muiden kanssa. Meitä oli 6 juoksijaa jotka lähtivät maratonia tavoittelemaan.

Oma taktiikkani oli että aamun viileinä tunteina pidän vauhtia ja juoksen osan matkaa myös ylöspäin. Ensimmäiset 3.5h menikin melko nopeasti ja kevyesti. Kierroksia taisi olla n.40. Tässä vaiheessa aurinko alkoi paahtaa suoraan portaisiin ja kuumuus alkoi tuntua tekemisessä. Päätin että alaspäin juoksen ja ylös kävelen. Sillä lämpötila n.30 astetta ja tyyni keli yhdistettynä juoksuun on melko ”tappava” yhdistelmä.

Matka kuitenkin taittui kevyesti ilman pidempiä taukoja ja puolimaratonin saavutin ajassa 5h20min, joka oli kisajärjestäjä Eetun mukaan epävirallinen Suomen ennätys täällä. Välillä ylöspäin kiivetessä kävi mielessä, kun aurinko paahtoi täysillä selkään ja niskaan, että mitä helvetin järkeä tässä touhussa taas oikeesti on. Mutta melko pian ne ajatukset unohtuivat ja mietin että maratonin olen tänne tullut juoksemaan ja sen myös juoksen. Ainoa hyväksytty tavoite, eikä muuta.

Jossain vaiheessa rappusten viereisessä talossa asuva herrasmies, joka kutsui itseään Rölliksi toi meille portaisiin puutarhaletkun josta saimme viilennystä. Kylmä suihku, lähes kiehuvalla (siltä se ainakin välillä tuntui) iholla tuntui taivaalliselta ja tässä vaiheessa tiesin että maaliin tullaan varmasti. Tämä viilennys toi huomattavan lisäboostin suoritukseen ja matka taittui ilman mitään ongelmia. Viimeinen nousu tapahtui ajassa 12h 23min joka on tällä hetkellä epävirallinen suomen ennätys maratonilla näissä portaissa.

Kuumuuden takia ei kiinteä syöminen oikein maistunut, joten söin tasaisesti honestyn hunajasta tehtyjä energiageelejä läpi koko kisan ja tämä toimi hyvin. Juomana meni vettä, dexal elektrolyyttijuomaa ja kokista. Yhden suklaapatukan taisin syödä, sekä kourallisen sipsejä. Suolatabletteja söin myös.

Lisäkseni maratonin verran matkaa sai täyteen Juhani Yli-Marttila sekä Teemu Sarkkinen joka aloitti oman urakkansa jo puolen yön jälkeen.

Kaiken kaikkiaan kisa oli erittäin raaka, tämä johtui eniten ehkä paahtavasta kuumuudesta jolta ei hirveästi suojaan päässyt jos halusi matkan etenevän. Kisan jälkeen taisin sanoa että oli, ensimmäinen, viimeinen ja ainoa maratoni osaltani täällä. Mutta näin olen sanonut monta kertaa ennenkin, joten katsotaan täytyykö sitä lähteä puolustamaan voittoa ensi vuonna.

Tämän viikon perjantaina onkin sitten jo seuraava koitos, eli Nuuksio backyard ultra pääkaupunkiseudulla. Tästä mielenkiitoisesta kisasta ajatuksia löytyy videon muodossa instagram sekä facebook tileiltäni. Kisakokemuksia sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Mulla alkoikin juhannuksesta loma, joka jatkuu aina 10.8 saakka. Pidän tässä samantien pois loput vanhempainvapaat joita on jäljellä, koska ne täytyy pitää ennen kuin Kerttu täyttää 2v. Yhteistä lomaa meillä ei Jassun kanssa hirveästi ole, mutta heinäkuussa on mökki vuokrattuna viikoksi johon lähdemme koko perheen kera.

Parasta tässä ajassa on oikeasti kiireettömyys aamuisin ja ei tarvitse suunnitella hirveästi mitään. Ja tietysti yhteinen aika lasten kanssa. Tottakai täytyy ottaa aikaa myös itselle, nytkin tätä kirjoittaessa Jassu on töissä, Kerttu päiväunilla sekä Niilo ja Nelli kavereiden kanssa ulkona. Mukava istua yksin hiljaisuudessa, juoda teetä ja fiilistellä hienoja muistoja alkukesältä.

Mutta nyt laitan läppärin kannen kii ja otan pienet päiväunet.

(eli Kerttu herää 5min sisällä).

Hyvää kesää ja nauttikaa lämpöisistä keleistä!!!

Janne Korpela

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 × three =