Juosten blogi

Tervehdys ja hyvää alkanutta kesää!!

Viikko sitten tuli juostua reilu 100km asfaltilla ja sen jälkeen on tullut otettua melko rennosti. Kun kisoja ei hirveästi ole tiedossa niin parempi palautella rasituksesta kunnolla.

Idea tähän juoksuun tuli siis jo aikaisin keväällä kun korona alkoi tiputella kisoja pois kalenterista. Se taisi olla jotain maalis-huhtikuun vaihdetta, kun päätin että jos tapahtumat perutaan niin juoksen omatoimisesti 100kilometriä härkätietä pitkin Liedosta Eerikkilän urheiluopistolle. No kaikkihan tietävät miten se kevät sitten on mennyt, eli kaikki suunnitelmat uusiksi.

Tähän juoksuun sain mukaan myös Mikon A:n Forssasta, Mikko L:n ja Timon Turusta.  Kerron tässä nyt vain kuitenkin omista fiiliksistä juoksun aikana ja valmistautumisesta.

Eli pari viimeistä viikkoa ennen tätä juoksua, tuli kevenneltyä aika paljon. Eli hain vaan hyvää juoksufiilistä ja lepoa kropalle. Yksi 16km lenkki siinä taisi tulla, muuten kaikki oli alle tunnin lenkkejä rennon vauhdikkaalla askeleella. Hyvää juoksutuntumaa ylläpitäen. Viimeisellä viikolla tuli syötyä ehkä hieman normaalia enemmän, en tiedä oliko tää jotain alitajuista tankkaamista. En yleensä tankkaa mitenkään erityisesti, syön mielummin tasaisesti juoksun aikana kokoajan. Ekaa 50min lukuunottamatta jolloin ainoastaan juon hieman, tämä johtuu siitä että haluan elimistön toimivan varmasti kunnolla ennen kuin alan syödä. Tässä ajassa kroppa on varmasti jo herännyt.

Startti oli suunniteltu Liedon vanhalle linnalle klo 8.30 jonne ajoimme Forssasta Mikko A:n ja hänen isänsä Retun kanssa. Mikon isä siis toimi juoksumme ajan huoltajana. Ilma oli lämmin joten heti aamusta lähdin liikkeelle shortseilla ja t-paidalla, en tiedä mikä aivopieru tuli mutta lakin jätin autoon ja siellä se oli myös koko päivän. Matkaan lähdimme ihan reipasta 5.30-5.45 min/km vauhtia. Miksi sitä jarruttelemaan koska hyvältä tuntuu ja lopussa se yleensä kuitenkin hiipuu.

Juoksu kulki ihan hyvin koko ajan ja mitään ongelmia ei ollut, itselläni pitkissä matkoissa ekat 30-40km on hieman hakemista,ennen kuin pääsee kisaan sisälle. Sen jälkeen johkin 70-80km saakka kulkee hyvin. Niinkuin kävi nytkin, jossain 73km kohdalla alkoi tuntua inhottavaa vatsakipua. En oikein tiennyt on ne kramppeja vai mitä se on, juoksun aiheuttama tärähtely tuntui kuitenkin melko ikävältä. Pyysin että rauhoitetaan hieman menoa ja käveltiinkin hetki, otin myös buranan sillä tuntui todella ikävältä. Koko ajan kuitenkin liikuttiin eteenpäin ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja pääsin taas juoksun makuun. Someron jälkeen viimeiset 25km oli jo suorastaan kevyitä. Jossain 90km kohdalla tuli aivan uskomaton keveyden tunne, juuri se mitä juoksu on parhaimmillaan täydellinen juoksuflow tila.

Eerikkilään saavuttiin jonkin verran alle 13h juoksun ja mittarin näyttäessä 108km, eli kyllä tässä ihan täysi työpäivä saatiin aikaiseksi. Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Retulle joka piti huolta että saatiin juomaa ja syötävää. Ai niin ja kun se lakki oli autossa kokoajan niin nyt olen viikon verran raaputellut kuivaa päänahkaa irti,sen verran pääsi kupoli kärähtämään.

Juoksussa eväänä oli urheilujuomaa, vettä, kokista, suklaata, sipsiä, pullaa ja honestyn energiageelejä. Jalassa olivat Puman speed 600  kengät jotka toimivat todella loistavasti, ilman hiertymiä ja jalkavaivoja tultiin koko matka.

Mulla oli torstaina kontrolliaika kardiologille, viime vuotisten sydän juttujen takia. Sairastin siis tietämättäni sydänlihastulehduksen, josta ainoa merkki oli erättäin kova fyysinen väsymys loppukesästä. Kardiologin tutki ultrallla sydämen ja otettiin verikokeita. Kaikki on tällä hetkellä hyvin. Haarakatkos joka tutkimusten yhteydessä löytyi, siellä vielä näkyi mutta se ei mihinkään poistukaan. Pumppu tomii normaalisti katkoksesta huolimatta. Kolmen vuoden päästä tulee kutsu kontrolliin ja jos siellä on kaikki hyvin, niin sit seuranta on 5 vuoden välein. Sydänlihastulehduksesta  sanoi sen verran, että se uusii helposti. Eli jos tunnen oloni kipeäksi ylimääräistä rasitusta on hyvä välttää.

Ensi torstaina lähden Rukalle ja sieltä tullaan pois vasta maanantaina, muutama kaveri lähtee tekemään omatoimisesti Karhunkierroksen 160km kisaa. Lupasin olla huoltajana, sekä samalla pääsen itse treenailemaan aivan huikeisiin maisemiin.

Siitä viikko, eli 14.6 sunnuntaina lupauduin mukaan tempaukseen jossa juostaan maratoni Tampereella Pispalan portaissa. Kuulemani mukaan nämä legendaariset raput jossa Mansen kiekkohuiputkin harjoittelevat juostaan 120 kertaa ylösalas.

Mutta näistä lisää sit parin viikon päästä, nauttikaahan lämpöisistä ja miksei kylmistäkin päivistä. Tehtiin muuten tänään vaimon ja lasten kanssa retki Kurjenrahkan kansallispuistoon, kierrettiin siellä 7km lenkki. Todella upea paikka, varsinkin näillä keleillä. Autoja oli parkkipaikoilla paljon, mutta hyvin porukka sinne hukkui, missään vaiheessa ei ollut mitään ruuhkia. Suosittelen ihan kaikille.

Janne Korpela

https://www.facebook.com/korpelajanne/
https://www.instagram.com/korpela_janne/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 + eighteen =