Juosten blogi

Moikka pitkästä aikaa!

Tässä on ollut kaikenlaisia kiireitä ja lasten sairasteluja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Yleensä ehdin kirjoittaa tätä iltaisin ja nyt on ollut sellaista hulabaloota taas välillä, että oon mennyt mielummin illalla ajoissa nukkumaan.

Allekirjoittaneella alkoi tänään kesäloma, työrintamalla on hiljaista koronavirus tilanteen takia. Enkä oikein muutenkaan halua kiertää ihmisten kodeissa, tällä hetkellä. Joten palaan töihin pääsiäisen jälkeen ja pidän kesällä sit pitämättömiä vanhempainvapaita.

Olen ollut pitkään innokas aamutreenin tekijä. Vaihdettuani muutama viikko sitten kuntosalijäsenyyden Liikkuun, se on vielä helpompaa koska sali aukeaa jo klo 5. Siellä tulikin vietettyä aikaa aamuisin pari viikkoa melko tiiviisti. Muutama aamu oli kyllä sellainen että nukuin niin pitkään kuin mahdollista, Kertulla oli enterorokko ja siihen päälle korvatulehdus joten siinä meni viikko hieman puolivaloilla.

Koronan takia laitoin myös eilen salijäsenyyden jäihin toistaiseksi. Joten tänään aamulla kun kello soi, tein aamutoimet, söin ja puin lenkkikamat päälle. Luurit korville ja ulos juoksemaan. Parasta aamujuoksussa ulkona on se että kun lähdet pimeällä liikkeelle ennen kuutta aamulla, kaupunki on vielä hiljainen ja missään ei näy oikein ketään. Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa näkyä työmatkalaisia ja kaupunki alkaa heräillä, myös pimeys alkaa hävitä. Ja paras hetki on se kun havahdut siihen että on täysin valoisaa, sama pätee myös ultrajuoksuissa joissa mennään yön ylitse. Siitä saa uskomattomasti lisää virtaa kun pimeys haihtuu ja aurinko nousee. Ja se energia mitä siitä tulee, kantaa pitkälle.

Tänään aamulenkin aikana mielessä pyöri lähinnä tämä koronatilanne ja se mitä töissä tänään odottaa. Aloin miettiä yhtäläisyyksiä juoksun ja tämän epidemian välillä. Esim. aamulla kun on kylmä, pimeä, väsyttää, jäisit mielummin peiton alle ja nukkuisit. Tässä on myös asioita mille ei itse voi mitään, ne pitää vaan ottaa vastaan sellaisina kun ne tulee. Niiden kanssa kuitenkin voi oppia toimimaan järkevästi. Esim. vaikka kuinka väsyttää, niin tiedän että kun nousen ja lähden liikkeelle niin piristyn. Tai että jos on kylmä niin pitää pukea sen verran päälle että tarkenee ja kun pysyn liikkeessä niin kroppa lämpiää varmasti.

Tiedän myös sen että vaikka on pimeää, niin tiedän että kun toimin viisaasti ja kärsivällisesti niin varmasti se aurinko sieltä vielä nousee ja pääsen nauttimaan niistä hienoista valoisista fiiliksistä kun saan seurata kaupungin heräämistä.

Samalla tavalla suhtaudun tähän epidemiatilanteeseen,on asioita joille itse en voi mitään ja sit taas on paljon asioita joilla voin ehkäistä sitä etten itse tai perheeni saa tartuntaa. Eli toimimalla järkevästi, kärsivällisesti ja ohjeiden mukaan luotan että tästäkin mennään vielä kohti valoisampaa aikaa.

Alkuvuoden kisoista ei ole paljoa kerrottavaa. Tosiaan Finlandiahiihto ja villasukkajuoksun sm-kisat peruttiin lumen puutteen takia. Korona on perunut ainakin Tammela trail runin ja karhunkierrosta on nyt siirretty parilla viikolla eteenpäin kesäkuun alkuun. Mutta nämä ovat vaan kisoja, terveys menee kaiken edelle. Tuleepahan ainakin harjoiteltua hyvin jos vain pysyy terveenä, itse luotan myös siihen että mitä paremmassa fyysisessä kunnossa on. Niin sitä paremmin kestää myös tartunnat mitä kohdalle osuu.

Joten menkäähän ihmiset lenkille ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta.

Janne Korpela

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − seventeen =