Juosten blogi

Morjestamorjesta!

Marrasputki jatkuu ja taas olisi viikko paketissa. Tälle viikolle tuli äkillinen muutos treenisuunnitelmiin, mutta se muutos meni paremmin kuin hyvin

Maanantaina laitoin herätyskellon väärään aikaan soimaan ja jätin suosiolla aamutreenin väliin. Vihaan sitä jos aamulla on kiire. Kello soi siis 6.45 ja klo 7 ois pitäny olla salilla. Tarviin vähintään tunnin heräämisajan ja 2-3 kuppia kahvia.

Illalla kuitenkin kun kotiuduttiin tyttäreni (Nelli 8v) yleisurheilukoulusta, lähdin Nikon kanssa vielä Hunnarille. Hunnarilla tuli tehtyä tunnin mäkitreeni ja käytyä Nikon kanssa hyvä keskustelu lasten ja nuorten kanssa työskentelystä.

Tiistaina kello soi oikeaan aikaan ja pääsin aamutreeneihin, aamusta sisätriathloni (thoraxtrainer 20min+soutu 10min+mattojuoksu 40min). Töissä vielä 1h40min vaunulenkki ja liikuntakerho jossa pelasin reilun tunnin sulkapalloa kahden nuoren kanssa.

Keskiviikkona 20min thoraxtrainer+30min juoksumatto. Sekä töissä 1h20min vaunulenkki.

Torstaina tein aamusta juoksumatolla 30min vauhtileikittelyn. Kiihdyttelin vauhdikkaita spurtteja matolla ja ikkunasta katsellessani tuli hauska ajatus mieleeni. Olisko pikkasen siistiä jos toi ikkuna aukeisi ja pystyisin hyppäämään tästä aina tuonne prisman katolle saakka niinkuin Hulk (ollaan poikani Niilon 6v kanssa vannoutuneita supersankarifaneja). Puolituntinen meni nopeasti pompittuani suurinpiirtein koko Forssan ympäri kattoja ja piippuja pitkin,havahduin että ny pitää lähteä töihin. Harmi, oli hyvä lenkki kesken. Joo olin hieman väsynyt aamulla 😂

Sitten tuli perjantai ja se äkillinen muutos suunnitelmiin. Jumiskon Juha huuteli tiistaina facebookissa paria Tampereen yörogaining 8h suunnistuskisaan. Mietin hetken ja vastasin että kiinnostaa kyllä. Mutta suunnistaitoni on sitä luokkaa että, etsin kaupan pihalla usein autoa pitkään kun en löydä sitä. Kun Juha lupasi hoitaa suunnistuksen, niin joukkue oli kasassa. Vähän kyllä jännitti miten jaksan, kun tiesin miten kovan luokan kaverista oli kyse.

To-pe yönä taaperomme Kerttu päätti että tänä yönä meillä ei nukuta, n. 3h yöunien ja työpäivän jälkeen oli lähtö illaksi Tampereelle. Sinne pääsin Mikan ja Marin kyydillä, he olivat tulossa samaan tapahtumaan. Kisakeskuksella oltiin n. 19.30,karttojen jako oli klo 20 ja startti klo 22.00. Tehtiin Juhan kanssa reittisuunnitelma noin kolmessa varttissa, Juha arvioi että matkaa tulisi n. 60km jos ei hirveästi eksyillä.

Alkuhäröilyn jälkeen saatiin juonesta kiinni, pidettiin hyvää vauhtia ja rastitkin löytyi suunnitelman mukaan.  Kolmen tunnin jälkeen sanoin Juhalle että voidaanko hieman rauhoittaa vauhtia ja ottaa ylämäet vähän kevyemmällä jalalla, tässä on kuitenkin vielä 5h edessä. Mielummin avaan suuni kun siltä tuntuu, kuin roikun väkisin perässä ja tipahdan jonnekin metsään. Vauhdin rauhoittaminen ja kofeiinipillerit auttoi kummasti ja pysyttiin aikataulussa hitaammallakin menolla. Juoksuvauhti taisi olla silti kokoajan 5.45-6min/km. Mutta mäet otettiin rauhallisemmin. Yö kului mukavasti ja rastit löytyivät ilman isompia pummeja.

Vikan tunnin aikana alkoi itselläni jalka jo painaa. Niihaman metsäpoluilla ja varsinkin isoissa ylämäissä, ei ollut vaikea arvata kumpi meistä on vetänyt maailmalla pisimmillään jopa 900km vuoristoultrajuoksuja ja kumpi pohti etteikö tämä pirunvuori lopu koskaan….

Kello alkoi lähestyä kuutta aamulla, oltiin kierretty suunnittelemamme reitti kokonaan ja maalileimaus tehtiin ajoissa.  Pisteitä olimme keränneet 190, matkaa kertyi 61.25km ja aikaa tähän käytettiin 7h50min.

Vaatteiden vaihdon ja suihkun jälkeen katselimme tulosluetteloa jossa olimme kuin olimmekin sijalla 3. Joukkueita oli yhteensä 65kpl. Eli meni melko hyvin, siihen nähden että suunnitelmana oli tehdä rento 8h peruskuntotreeni.

Kisa oli mielenkiintoinen, sillä haimme rasteja ihan Tampereen ydinkeskustasta sekä metsästä. Sääennuste ennen kisaa oli että sataa vettä koko yön. Se ei onneksi täysin pitänyt paikkaansa, vaikka melkoa kostea yö oli silti.

Tossuiksi kisaan valitsin Hoka oneone speedgoat3:set. Sg on ollut luottokenkä jo pitkään, varsinkin pidemmillä polku-ultrilla. Mutta tiesin sen sopivan parhaiten omista lenkkareistani, vaihtelevaan, märkään ja liukkaaseen alustaan jota Tampeereen yössä oli. Tämä kenkä sopii omaan jalkaani loistavasti, enkä rasvannut tai teipannut jalkoja ennen starttia, vaikka tiesin että jalat kastuvat varmasti.

Itselle tämä oli erittäin positiivinen kokemus ja tärkeä onnistuminen rikkonaisen loppukesän ja syksyn jälkeen.
Lauantai päivä menikin hieman väsyneenä. Otin parit lyhyet päiväunet ja illasta makoilin 3.5h paljussa, joka oli taloyhtiön puolesta tilattu pihalle. Lämmin palju rentoutti mukavasti väsyneitä jalkoja. Nukkumaan menin kyllä kasin jälkeen, ku en vaan enään pysynyt tolpillani.

Sunnuntaina mietiskelin ääneen, että pitäis jossain välissä 30min lenkki tehdä niin pysyy marrasputki kasassa. Poikani Niilo ehdotti yhteistä mäkitreeniä,koska hiihtokoulussa sanottiin että mäkitreeni on hyväksi hiihtäjille. No kamat päälle, Niilolle sauvat varastosta ja mäkeen. Hienosti meidän 6v jaksoi tunkata sateessa 41minuuttia. Ja itse sain vähän kuona-aineita liikkeelle jaloissa, kaikki voitti tässä treenissä. Mikäs sen parempi tapa aloittaa isänpäivä kun yhteinen lenkki pojan kanssa.

Loppupäivä otettiin rennosti kotona, lautapelejä pelaillen ja netflixiä kytäten.

Ensi viikko tulee varmasti otettua hieman kevyemmin, jotta palautuminen 8h kisasta onnistuu hyvin. Mutta aktiivinen palautuminen on paras palautuminen.

Janne Korpela

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

18 − four =