Juosten blogi

Moi,

Olen Janne Korpela 36 -vuotias perheenisä. Työskentelen lapsiperheiden kotipalvelussa. Harrastan juoksua sekä jonkin verran hiihtoa, uintia ja pyöräilyä.

Urheiluun hurahdin kunnolla vuoden 2010 alussa. Tällöin vaaka näytti 104 kg, ja peruskuntokaan ei ollut hääppöinen. Muistan mitä tuskaa 9min alkulämpö juoksumatolla silloin oli.

Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin treenaamista. Saman vuoden syyskuussa vaaka näytti 78kg, ja juoksin Ruissalossa puolimaratonin aikaan 2h 2min. Muistan vieläkin sen kisan jälkeisen epätodellisen hetken, kun kelasin ajatuksia taaksepäin, että juoksinko MINÄ juuri 21kilometriä.

Tästä meni pari vuotta ensimmäiseen maratoniin, ja sen jälkeen kun olin ekan maratonin juossut, alkoi kiinnostaa juosta pidempää matkaa.

Tuli jonkin verran tehtyä 50 – 60km juoksuja, ja vuonna 2014 juoksin ensimmäisen 100 km öisellä Härkätiellä Nummisen Jukan kanssa.

Vuonna 2015 kiersin triathlonissa kaikki matkat aina sprintistä teräsmiesmatkaan (3,8km uinti, 180km pyöräily ja 42.2km juoksu) sekä syksyllä vaarojen maratonin 87km Kolilla.

Vuosi 2016 meni polkujuoksun parissa. Parhaina saavutuksina Vantaan tralrunin 60 km:n voitto, Sappee trailrunin 55 km:n toinen sija, karhunkierroksen 166 km:n maaliin tulo ja Ylläs-Hetta 135 km.:n myrskyssä maaliin saakka pääseminen.

Vuosi 2017 on jäänyt juoksun suhteen ikuisesti mieleen. Juoksin Suomen päästä päähän (Nuorgamista-Helsinkiin 1390 km) heinäkuun aikana.

Vuonna 2018 oli vaikea motivoitua kunnolla pidempiin matkoihin. Espoon 24h juoksun lopetin n. 80 km:n jälkeen. Karhunkierroksen 166 km:n matkalla matkani loppui 55 km:n huoltoon, ja pyssymäellä kiersin yhden 57 km kierroksen, kun olisi 3 kierrosta voinut juosta. Huippuhetkinä kuitenkin murtuneella varpaalla Aulangon 24h polkujuoksussa tuli voitto tuloksella 120 km. Sekä Hunnarin hapotuksen yhden 5.3 km:n voitto.

Näinä vuosina on eripituisia juoksukisoja ja-tapahtumia kertynyt suurin piirtein pari sataa.

Jatkossa alan päivittää tälle sivulle blogia. Blogissa kerron treeneistäni sekä urheilun sovittamisesta kiireiseen lapsiperhearkeen ja työhön. Ei aina niin helppo yhtälä, mutta onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia.

Janne Korpela

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 − ten =